SKULE HERTTUA (heittää paperin valkeaan). Kas niin, nyt se palaa! Ja
nyt, puhukaa, puhukaa! Tuhansien henki on kysymyksessä, joll'ette nyt
puhu!
NIKOLAUS PIISPA (kyynelöivin silmin). Tuhansien henki! (huutaa:)
Valoa! ilmaa!
HOOKON (rientää ovelle ja huutaa). Avuksi! piispa kuolee!
(Sira Viljam sekä usea piispan väkeä tulee sisään.)
SKULE HERTTUA (ravistaa piispan käsivartta). Norjan onni vuosisatojen
halki; sen suuruus kenties ijankaikkisiin aikoihin!
NIKOLAUS PIISPA. Ijankaikkisiin aikoihin! (riemuiten:) _Perpetuum
mobile!_
SKULE HERTTUA. Sielunne autuuden kautta, -- missä on Trond papin kirje!
NIKOLAUS PIISPA (huutaen:) Seitsemän rukousta lisää, Viljam!
SKULE HERTTUA (mieletönnä). Kirje! kirje!
NIKOLAUS PIISPA (hymyilee kuoleman kamppauksessa). Sen te poltitte,
hyvä herttua. (Vaipuu taapäin penkille ja kuolee.)
SKULE HERTTUA (kirkaisee ehdottomasti, heittäytyen taapäin ja peittäen
kasvonsa käsillään). Jumala, Sinä kaikkivaltias!
MUNKIT (tulevat paeten ulos kappelista). Pelastakoon itsensä, ken
voipi!
YKSITYISIÄ ÄÄNIÄ. Kaikki pahat ovat tänä yönä irti!
TOISIA. Nurkasta kuului äänekäs nauru! -- Huuto kuului "hän on
käsissämme!" -- Kaikki kynttilät sammuivat!
HOOKON. Nyt kuoli Nikolaus piispa.