(Huone Oslon piispankartanossa. Sisäänkäytävä ovi oikealla. Perällä on
pieni avattu ovi valaistuun kappeliin. Esiripulla peitetty ovi
vasemmalla seinällä vie piispan makuuhuoneesen. Edessä samalla puolella
on topattu makuupenkki. Vastapäätä oikealla on kirjoituspöytä, jolla on
nähtävänä kirjeitä, asiapaperia ja palava lamppu.)
(Huoneessa ei alusta ole ketään; esiripun takaa vasemmalla kädellä
kuuluu munkkien laulu. Vähän myöhemmin tulee Pool Flida matkapuvussa
sisään oikealta, seisahtuu ovelle, odottaa, katsoo ympärilleen ja
tömistää sitten kolme kertaa sauvallaan lattiaan.)
SIRA VILJAM (tulee sisään vasemmalta ja lausuu hiljennetyllä äänellä).
Pool Flida! Jumalan kiitos; -- nyt ei jaarli ole kaukana.
POOL FLIDA. Laivasto purjehtii juuri Hovedsaaren ohitse; minä lähdin
edeltä päin. Mutta kuinka on piispan laita?
SIRA VILJAM. Hän saa juuri viimeistä voidetta.
POOL FLIDA. Siis on vaara suuri.
SIRA VILJAM. Sigard mestari Brabantilainen on sanonut, ett'ei hän voi
yön yli elää.
POOL FLIDA. Silloin luulen hänen liian myöhään kutsuneen meidät
luoksensa.
SIRA VILJAM. Ei, ei, -- hän on aivan tunnoissansa ja hänellä on hiukka
voimiakin, -- joka hetki kysyy hän, eikö jaarli pian tule.
POOL FLIDA. Te sanotte häntä vielä jaarliksi; ettekö tiedä, että
kuningas on antanut hänelle herttuan nimen?
SIRA VILJAM. Tiedän, tiedän kyllä; se on vaan semmoinen vanha tapa.
Hys -- (hän ja Pool Flida tekevät ristinmerkin ja kumartavat. Piispan
kamarista tulee kaksi kuoripoikaa kynttilät kädessä, sitten kaksi
toista kantaen suitsutus-astioita; heidän jäljessään pappeja, jotka
kantavat kalkkia, öylättilautasta, ristiinnaulitun kuvaa ja
kirkonlippua; heidän jäljessään tulee joukko pappeja ja munkkeja;
kuoripojat, kynttilät ja suistutusastiat kädessä, päättävät saaton,
joka hitaasti liikkuen edelleen menee sisään kappeliin. Ovi suljetaan
saaton jälkeen.)
POOL FLIDA. Nyt on siis vanha herra tehnyt tilinsä tämän maailman
kanssa.
SIRA VILJAM. Saanko ehkä sanoa, että Skule herttua tulee niin pian kuin
mahdollista?
POOL FLIDA. Hän astuu suoraan laiturilta tänne ylös piispan kartanoon.
Hyvästi! (menee.)
(Usea pappi, joukossa Pietari, sekä piispan palvelijoita tulee
ulos vasemmalta, kantaen vaippoja, paljoja ja suurta tuliastiaa.)
SIRA VILJAM. Mihin noita tarvitaan?
ERÄS PAPPI (tekee vuodetta penkille). Piispa tahtoo maata täällä
ulkona.
SIRA VILJAM. Mutta onko se hyvä?
PAPPI. Sigard mestari arvelee, että me kernaasti voimme noudattaa hänen
tahtoansa. Tuossa hän jo on.
(Nikolaus piispa tulee ulos, nojaten itseään Sigard mestariin
ja erääsen pappiin. Hän on piispan puvussa, mutta ilman sauvaa
ja hiippaa.)
NIKOLAUS PIISPA. Sytyttäkää enemmän kynttilöitä! (Hän saatetaan
istumaan penkille tuliastian viereen ja peitetään vaipoilla.) Viljam!
Nyt olen saanut kaikki syntini anteeksi! He ottivat ne kaikkityyni; --
minä tunnen itseni nyt niin keveäksi.
SIRA VILJAM. Herttua on lähettänyt teille sanan, herra; hän on jo tällä
puolen Hovedsaarta.
NIKOLAUS PIISPA. Se on hyvä, vallan hyvä. Kuningas on myöskin pian
tänne saapuva. Minä olen kaiken aikani ollut syntinen koira, Viljam;
olen pahasti rikkonut kuningasta kohtaan. Papit tuolla sisällä
sanoivat, että kaikki syntini muka olivat minulle anteeksi annetut; --
niin, se voi kyllä olla hyvä; mutta heidän on sangen helppo luvata,
sillä minä en ole rikkonut heitä vastaan. Ei, ei -- on kuitenkin
turvallisinta saada se kuulla kuninkaan omasta suusta, (lausuu
kiivaasti:) Tulta, sanon minä! Täällä sisällä on niin pimeä.