(Kestisali Bergenin kuninkaanhovissa. Iso kaariakkuna keskellä
peräseinää. Pitkin seinää on lava, jolla istuimia naisia varten.
Vasemmalla sivuseinällä on kuninkaan istuin muutama askel lattiaa
ylempänä; suuri ovi vastaisella seinällä. Lippuja, sotamerkkejä, kilpiä
ja aseita sekä kirjavia peitteitä riippuu seinäpylväissä ja
leikkauksilla koristetusta parvesta. Ympäri salia on asetettu
juomapöytiä kannuineen, sarvineen ja tuoppineen.)
(Hookon kuningas istuu lavalla Margaretan, Sigridin, Ragnhild rouvan ja
useamman muun korkean naisen kanssa. Iivari Bodde seisoo kuninkaan
istuimen takana. Kuninkaan ja jaarlin miehet sekä vieraat istuvat
juomapöydissä. Ensimmäisessä pöydässä oikealla kädellä istuu muiden
muassa Dagfinn Bonde, Gregorius Juhonpoika ja Pool Flida. Skule jaarli
ja Nikolaus piispa pelaavat lautapeliä eräällä pöydällä vasemmalla
kädellä. Jaarlin kotoväki liikkuu edes takaisin kantaen juotavia esiin,
Toisesta likeisestä huoneesta kuuluu soittoa seuraavien tapausten
aikana.)
DAGFINN BONDE. Nyt on viides päivä käsissä, ja yhtä virkkuja ovat
passarit täysiä tuoppia tuomaan.
POOL FLIDA. Jaarlin ei koskaan ollut tapana vieraitansa janoon
näännyttää.
DAGFINN BONDE. Ei, eipä siltä näytä. Näin oivallisia kuninkaan häitä ei
Norjassa ennen ole kuultu eikä nähty.
POOL FLIDA. Skule jaarli ei olekkaan ennen tytärtä naittanut.
DAGFINN BONDE. Totta kyllä; jaarli on mahtava mies.
ERÄS ASEMIES. Hänellä on kolmas osa valtakuntaa. Enemmän kuin
yhdelläkään jaarlilla ennen on ollut.
POOL FLIDA. Kuninkaan osa on kuitenkin suurempi.
DAGFINN BONDE. Siitä emme tässä väittele; nyt olemme ystäviä ja hyvässä
sovussa, (juo Poolin kanssa.) Olkoon kuningas kuningas ja jaarli olkoon
jaarli.
POOL FLIDA (hymyilee). Helposti kuulee, että olet kuninkaan miehiä.
DAGFINN BONDE. Niin on jokaisen jaarlinkin miehen velvollisuus.
POOL FLIDA. Ei koskaan. Me olemme vannoneet valamme jaarlille, emmekä
kuninkaalle.
DAGFINN BONDE. Se voi vielä tapahtua.
NIKOLAUS PIISPA (matalalla äänellä jaarlille heidän pelatessaan).
Kuuletteko mitä Dagfinn Bonde sanoo?
SKULE JAARLI (katsomatta ylös) Kuulen kyllä.
GREGORIUS JUHONPOIKA (katsoo tarkasti Dagfinniin). Miettiikö kuningas
semmoista.
DAGFINN BONDE. No, no, -- olkoon menneeksi; -- ei riitaa tänään.
NIKOLAUS PIISPA. Kuningas tahtoo valaa teidän miehiltänne, jaarli.
GREGORIUS JUHONPOIKA (kovemmin). Miettiikö kuningas semmoista, kysyn
minä?
DAGFINN BONDE. Minä en vastaa. Juokaamme kuninkaan ja jaarlin rauhan ja
ystävyyden malja. Olut on oivallista.
POOL FLIDA. Se onkin saanut aikansa seistä.
GREGORIUS JUHONPOIKA. Kolme kertaa on jaarli valmistanut häitä, kolme
kertaa lupasi kuningas tulla, -- kolme kertaa jäi hän tulematta.
DAGFINN BONDE. Syyttäkää jaarlia siitä; hän antoi meille täyden työn
Vikenissä.
POOL FLIDA. Olen kuullut sanottavan, Sigurd Ribbung tuotti teille vielä
enemmän työtä Vermelannissa.
DAGFINN BONDE (kiihoittuen). Niin, kuka päästi Sigurd Ribbungin irti?
GREGORIUS JUHONPOIKA. Sigurd Ribbung karkasi meiltä Nidoros'issa, sen
jokainen tietää.
DAGFINN BONDE. Mutta ei kukaan tiedä teidän estäneen häntä.
NIKOLAUS PIISPA (jaarlille, joka miettii yhtä siirrosta pelissä).
Kuuletteko jaarli, -- te se päästitte Sigurd Ribbungin irti.
SKULE JAARLI (siirtää). Se sävel on vanha.
GREGORIUS JUHONPOIKA (Dagfinnille.) Luulin toki sinun kuulleesi
Iislantilaisesta, Antero Torsteinin pojasta, Sigurd Ribbungin
ystävästä --
DAGFINN BONDE. Niin; Sigurd kun oli karannut, niin te hirtitte
Iislantilaisen, sen tiedän.
NIKOLAUS PIISPA (siirtää ja sanoo hymyillen jaarlille). Nyt minä lyön
talonpojan, herra jaarli.
SKULE JAARLI, (äänekkäästi). Lyö vaan; vähäinen arvo talonpojalla.
(Siirtää nopan).
DAGFINN BONDE. Niin kyllä, sen sai Iislantilainen todistaa, kun Sigurd
Ribbung karkasi Vermelantiin.
(Hillittyä naurua kuninkaan miehissä; kanssapuhetta jatketaan
alennettuin äänin; kohta tämän jäljestä tulee mies sisään ja
kuiskaa Gregorius Juhonpojalle.)
NIKOLAUS PIISPA. Ja sitte minä siirrän tuohon; ja te olette voitettu.
SKULE JAARLI. Siltä näyttää.
NIKOLAUS PIISPA (nojauu taapäin tuoliinsa). Te puollustitte huonosti
kuningasta lopulla.
SKULE JAARLI (kaataa pelin kumoon ja nousee seisoalle.) Minä olen jo
aikoja sitten väsynyt kuningasta puollustamaan.
GREGORIUS JUHONPOIKA (lähestyy ja sanoo matalalla äänellä.) Herra
jaarli, Jostein Tamb ilmoittaa, että laiva nyt on valmis purjehtimaan.
SKULE JAARLI (hiljaa). Hyvä. (Ottaa esiin sinetillä suljetun
pergamentin.) Tässä on kirje.
GREGORIUS JUHONPOIKA (ravistaa päätänsä). Jaarli, jaarli, -- onko se
viisaasti?
SKULE JAARLI. Mikä?
GREGORIUS JUHONPOIKA. Siinä on kuninkaan sinetti.
SKULE JAARLI. Minä toimin kuninkaan hyväksi.
GREGORIUS JUHONPOIKA. No, antakaa sitte kuninkaan itse kieltää
tarjomus.
SKULE JAARLI. Sitä hän ei tee, jos hän itse saa asiata ajaa. Hän tahtoo
vaan kaikin mielin ja voimin kukistaa Ribbungilaisia ja sen vuoksi
vahvistaa itsensä joka suunnalla.
GREGORIUS JUHONPOIKA. Teidän toimenne on kenties älykäs, -- mutta se on
vaarallinen.
SKULE JAARLI. Olkoon se minun huolenani. Viekää kirje, ja käskekää
Jostein kohta purjehtimaan.
GREGORIUS JUHONPOIKA. Teidän tahtonne on tapahtuva, (menee ulos
oikealle ja palaa jälleen hetken päästä.)
NIKOLAUS PIISPA (jaarlille.) Teillä näkyy olevan paljon toimitettavaa.
SKULE JAARLI. Mutta vähän kiitosta.
NIKOLAUS PIISPA. Kuningas on noussut.
(Hookon astuu alaspäin; kaikki miehet nousevat pöydistä.)
HOOKON (piispalle.) Suuresti meitä ilahuttaa, että te olette niin
terveenä ja vahvana pysynyt näinä iloisina päivinä.
NIKOLAUS PIISPA. Toisin kuuroin virkistyn, herra kuningas; mutta
tuskinpa vaan pitkäksi aikaa. Minä olen maannut sairaana koko pitkän
talven.
HOOKON. Niin, niin, -- te olette elänyt toimintarikasta elämää, tehnyt
monta kuuluisata työtä.
NIKOLAUS PIISPA (ravistaen päätään). Oh, eipä niinkään; mulla on vielä
paljon tekemättä, jospa vaan tietäisin, suodaanko aikaa kaikkihin.
HOOKON. Elävät saavat periä pois menevät, kunnianarvoisa
herra; kaikkihan me tahdomme maan ja kansan parasta, (kääntyy
jaarliin.) Eräs asia minua suuresti kummastuttaa; ei kumpikaan meidän
käskynhaltijoistamme Hoologalannista ole saapunut häihin.
SKULE JAARLI. Totta kyllä; Antero Skjaldarbandia minä varmaan odotin.
HOOKON (hymyillen). Ja Vegard Væradalia myös.
SKULE JAARLI. Niin, Vegardia myös.
HOOKON (leikillisesti). Ja minä toivon, että te nyt olisitte paremmin
vastaan ottanut vanhaa ystävääni, kuin seitsemän vuotta sitten Oslon
sillalla, jolloin pistitte häntä poskeen, niin että miekka leikkausi
ulos.
SKULE JAARLI (hymyilee väkinäisesti). Niin, silloin kuin teidän enonne,
Gunnulf, löi oikean käden Sira Eiliviltä, minun paraimmalta ystävältäni
ja neuvon-antajaltani.
NIKOLAUS PIISPA (iloisesti). Ja silloin kuin Dagfinn Bonde asemiehineen
asetti vahvan yövahdin kuninkaan laivalle, koska kuningas muka oli
huonossa turvassa jaarlin suojelemana!
HOOKON (totisesti). Ne ajat ovat menneet ja unohdetut.
DAGFINN BONDE (lähestyy). Nyt sopii torvien kutsua miehet kentälle
aseleikkiin, jos teitä haluttaa, herra.
HOOKON. Hyvä. Tänään olkoon ilo valloillaan; huomenna saamme taasen
ajatella Ribbungeja ja Orknööjaarlia.
NIKOLAUS PIISPA. Niin, hän kuuluu kieltävän veronmaksua?
HOOKON. Kun vaan saisin Ribbungit niskoiltani, niin lähtisin itse
länteen.
(Hookon menee lavaa kohti, tarjoo kätensä Margaretalle ja vie
hänet ulos oikealle; vähitellen seuraavat toiset jäljestä.)
NIKOLAUS PIISPA (Iivari Boddelle). Kuulkaapas sananen. Kuka on mies
nimeltä Jostein Tamb?
IIVARI BODDE. Täällä on eräs Orknööläinen kauppias senniminen.
NIKOLAUS PIISPA. Orknööläinen? Vai niin. Ja nyt hän purjehtii kotia?
IIVARI BODDE. Niin varmaankin.
NIKOLAUS PIISPA (hiljemmin). Kallis lasti mukana, Iivari Bodde!
IIVARI BODDE. Jyviä ja kankaita, luullakseni.
NIKOLAUS PIISPA. Ja yksi kirje Skule jaarlilta.
IIVARI BODDE (hämmästyy). Kellenkä?