SKULE JAARLI. Antakaa kirjeet minulle, Iivari Bodde.
(Menee kirjeet kädessä pöydän luo, ottaa esiin valtasinetin,
jota pitää kätkettynä vyössään, ja sulkee seuraavana aikana
kirjeet.)
NIKOLAUS PIISPA (puoliääneen). Hookon Hookoninpoika on kuningas -- ja
kuninkaan sinetti on jaarlilla; -- ei ole hätää, ei ole hätää.
HOOKON. Mitä sanotte, herra piispa?
NIKOLAUS PIISPA. Minä sanon, Jumala ja pyhä Olavi varjelevat pyhää
kirkkoansa. (Menee sisään kuninkaan saliin.)
HOOKON (lähestyy Margaretaa). Viisas kuningatar voi valtakunnassa
suuria vaikuttaa; teidät voin vakaasti valita, sillä minä tiedän, että
te olette viisas.
MARGARETA. Enkö muuta!
HOOKON. Mitä tarkoitatte?
MARGARETA. En mitään, en mitään, herra.
HOOKON. Ettekä te kanna vihaa minua kohtaan, vaikka minun tähteni
olette luopuneet ihanista toiveista?
MARGARETA. Minä en ole teidän tähtenne luopunut mistään ihanista
toiveista.
HOOKON. Ja te tahdotte olla minua lähellä, ja antaa minulle hyviä
neuvoja?
MARGARETA. Sydämmestäni haluan olla teitä lähellä.
HOOKON. Ja antaa minulle hyviä neuvoja. Kiitos siitä; vaimojen neuvot
ovat hyvät joka miehelle, ja minulla ei tästä lähin ole muuta kuin te;
-- minun täytyi lähettää pois äitini --
MARGARETA. Niin, hän oli teille liian rakas.
HOOKON. Ja minä olen kuningas. Hyvästi siis, Margareta! Te olette vielä
niin nuori; mutta tulevana kesänä vietämme häämme, -- ja siitä hetkestä
lupaan pitää teidät luonani kaikessa kohtuullisessa uskollisuudessa ja
kunniassa.
MARGARETA (hymyilee surumielisesti). Niin, minä tiedän, että pitkä aika
kuluu, ennenkuin lähetätte minut pois.
HOOKON (elävästi). Lähettää teidät pois? Sitä en koskaan tee!
MARGARETA (kyynelsilmin). Ette, niin tekee Hookon ainoastaan niille,
jotka ovat hänelle liian rakkaat. (Menee ovea kohti. Hookon katsoo
miettiväisenä hänen jälkeensä.)
RAGNHILD ROUVA (oikealta). Kuningas ja jaarli niin kauvan täällä
sisällä! Levottomuus minut tappaa; -- Margareta, mitä on kuningas
sanonut ja tehnyt?
MARGARETA. Oi, niin paljon! Viimeksi hän otti käskynhaltijan ja
kuningattaren.
RAGNHILD ROUVA. Sinun, Margareta!
MARGARETA (äidin kaulassa). Niin!
RAGNHILD ROUVA. Sinä tulet kuningattareksi!
MARGARETA. Ainoastaan kuningattareksi; -- mutta luulen että olen
sentäänkin iloinen. (Hän ja äiti menevät yhdessä ulos oikealle.)
SKULE JAARLI (Iivari Boddelle). Tässä ovat kirjeemme; viekää ne
kuninkaan äidille ja Kangalle.
(Iivari Bodde kumartaa ja menee.)
DAGFINN BONDE (salin ovella). Nidarosin arkkipiispa pyytää saada tehdä
kunnioituksensa kuningas Hookon Hookoninpojalle!
HOOKON (hengittää täysin rinnoin). Vihdoin olen siis Norjan kuningas.
(Menee sisään valtasaliin.)
SKULE JAARLI (kätkee kuninkaan sinetin vyöhönsä). Mutta minä hallitsen
maata ja valtakuntaa.
Esirippu laskee.