SKULE JAARLI (piispalle, joka käy näkymön yli oikealle). Teillä näkyy
olevan kuninkaan korva vallassanne.
NIKOLAUS PIISPA. Teidän eduksenne.
SKULE JAARLI. Niinkö sanotte?
NIKOLAUS PIISPA. Ennen iltaa olette minua kiittävä.
(Astuu etäämmälle.)
HOOKON (tarjoo pergamenttia). Lukekaa tämä, jaarli.
SKULE JAARLI (lukee, katsoo kummastuneena kuninkaasen ja sanoo
puoliääneensä). Te rikotte kaiken yhteyden nuoren Kangan kanssa?
HOOKON. Kangan kanssa, jota olen rakastanut yli kaiken maailmassa.
Tästä päivästä saakka hän ei enää saa näkyä sillä tiellä, jota kuningas
käy.
SKULE JAARLI. Suuri on työnne, Hookon; -- itsestäni hyvin tiedän, miltä
se tuntuu --
HOOKON. Pois täytyy jokaisen, joka on kuninkaalle liian rakas. -- Sido
kirje, (antaa sen Iivari Boddelle.)
NIKOLAUS PIISPA (kumartaa tuolin yli). Herra kuningas, nyt lähestytte
suuren askeleen jaarlin ystävyyttä.
HOOKON (ojentaa hänelle kätensä). Kiitos, Nikolaus piispa; paraasen
neuvoitte minua. Pyytäkää joku armo, ja se on teille myönnetty.
NIKOLAUS PIISPA. Tahdotteko?
HOOKON. Sen lausun kuninkaan-sanallani.
NIKOLAUS PIISPA. No, tehkää Vegard Væradal Hoologalannin
käskynhaltijaksi.
HOOKON. Vegard? Hän on milt'ei uskollisin ystäväni; en mielelläni
lähettäisi häntä niin kauvas luotani.
NIKOLAUS PIISPA. Kuninkaan ystävä on kuninkaallisesti palkittava.
Sitokaa jaarli niinkuin olen neuvonut, niin olette ijäksi turvattu.
HOOKON (ottaa pergamenttilehden). Vegard saakoon viran Hoologalannissa.
(kirjoittaen.) Tässä annan hänelle kuninkaallisen kirjeeni
vahvistukseksi.
(Piispa väistyy etäämmälle.)
SKULE JAARLI (lähestyy pöytää). Mitä kirjoitatte?
HOOKON (ojentaa hänelle lehden). Lukekaa.
SKULE JAARLI (lukee ja katsoo tarkasti kuninkaasen). Vegard Væradal?
Hoologalantiin?
HOOKON. Pohjanpuoliseen, joka on avoinna.
SKULE JAARLI. Ette siis muista, että Antero Skjaldarband myös on
käskynhaltijana pohjoisessa? He ovat katkeria vihollisia; -- Antero
Skjaldarband on minun miehiäni --
HOOKON (hymyilee ja nousee seisoalle). Ja Vegard Væradal minun. Siis
katsokoot että sopivat mitä pikemmin, sitä parempi. Tästä lähtein
poistukoon viha kuninkaan ja jaarlin miesten väliltä.
NIKOLAUS PIISPA. Hm, tässä voi pian käydä hullusti! (lähestyy
levottomana.)
SKULE JAARLI. Te ajattelette älykkäästi ja syvästi, Hookon.
HOOKON (lämpimästi). Skule jaarli, tänään otin teiltä valtakunnan, --
mutta antakaa tyttärenne jakaa se minun kanssani!
SKULE JAARLI. Tyttäreni!
MARGARETA. Jumala!
HOOKON. Margareta, -- tahdotteko olla kuningatar?
MARGARETA (pysyy äänettömänä).
HOOKON (ottaa häntä kädestä). Vastatkaa minulle.
MARGARETA (hiljaa). Tahdon kernaasti olla teidän vaimonne.
SKULE JAARLI (lyöden kättä). Rauha ja sovinto sydämmestäni!
HOOKON. Kiitos!
IIVARI BODDE (Dagfinnille). Jumalan kiitos; nyt päivä koittaa.
DAGFINN BONDE. Melkeinpä luulen niin. En koskaan ennen ole jaarlista
niin pitänyt kuin nyt.
NIKOLAUS PIISPA (taempana). Olkaa aina varoillanne, hyvä Dagfinn, --,
olkaa aina varoillanne.
IIVARI BODDE (Vegardille). Nyt olette käskynhaltija Hoologalannissa;
tässä on teille kuninkaan vahvistus, (antaa hänelle kirjeen.)
VEGARD VÆRADAL. Sitten kiitän kuningasta hänen armostaan, (aikoo
mennä.)
NIKOLAUS PIISPA (seisottaa hänet). Antero Skjaldarbandilla on kankea
niska, elkää antako kukistaa itseänne.