SKULE JAARLI. Useasti on näinä vuosina puhuttu sekä raudankannannasta
että valtakokouksesta, mutta aina on joku este ilmaantunut. Ja jos te
Hookon herra piditte oikeutenne peruuttamattomasti vahvistettuna
ensimmäisen kuninkaanvaalin kautta, miksi nyt annoitte suostumuksenne
raudankannantaan?
DAGFINN BONDE (vihaisena). Käyttäkää aseitanne, kuninkaan miehet, ja
antakaa _niiden_ ratkaista!
USEAT SEURUEESTA (ryntäävät esiin). Lyökäät kuninkaan vihamiehet!
SKULE JAARLI (huutaa miehillensä). Elkää tappako! Elkää haavoittako
ketään! Torjukaa heidät vaan päältänne.
HOOKON (pidättää miehiänsä). Miekka tuppeen, joka mies joka siihen
tarttui! -- Miekka tuppeen, sanon minä! (levollisena.) Tällaisella
käytöksellä pahennatte asiani kymmenkertaisesti.
SKULE JAARLI. Sillä tavoin nousee mies miestä vastaan ympäri koko
maata. Siitä näitte, Hookon Hookoninpoika; nyt arvatakseni paraiten
näkyi, mitä teidän on tekeminen, jos maan rauha ja miesten henki on
teille kallis.
HOOKON (kotvasen mietittyään). Niin -- minä näen sen (ottaa Ingaa
kädestä ja kääntyy lähellä seisovaan mieheen.) Torkel, sinä olit
uskollinen mies isäni seurueessa; ota tämä vaimo kotiisi ja ole lempeä
häntä kohtaan; -- Hookon Sverrenpoika häntä hellästi rakasti. -- Jumala
siunatkoon sinua, rakas äitini, -- nyt minun on käyminen
valtakokoukseen. (Inga likistää hänen kättään ja menee Torkelin kanssa.
Hookon on hetken vaiti, astuu sitten esiin ja lausuu selvästi:)
Tuomitkoon laki; laki yksinänsä. Te Birkebeinit, jotka olitte läsnä
Örekeräjillä ja otitte minut kuninkaaksi, te olette nyt vapaat
valastanne, jonka siellä minulle vannoitte. Sinä Dagfinn, et enää ole
minun tallimestarini; en tahdo käydä kokoukseen tallimestarin tahi
seurueen, kuninkaan miesten tahi vannottujen soturein kanssa; minä olen
köyhä mies; koko perintöni on tämä solki ja tämä kultarengas; -- se on
vähäinen omaisuus palkitakseni niin monen kunnon miehen palvelusta.
Nyt, te toiset kuninkaan-alut, nyt on meidän välimme yhtäläinen; minä
en tahdo mitään edeltä käsin, paitse sitä oikeutta, jonka olen ylhäältä
saanut, -- sitä min'en voi, enkä tahdo jakaa kenenkään kanssa. --
Antakaa torvien soida valtakokoukseen, ja tuomitkoon sitten Jumalan ja
pyhän Olavi kuninkaan laki.
(Menee miehinensä ulos vasemmalle; torvien toitotus kuuluu kaukaa.)
GREGORIUS JUHONPOIKA (jaarlille, kansan poismennessä). Kun rautaa
kannettiin, näytit pelkäävältä, ja nyt olet iloisen ja luottavaisen
näköinen.
SKULE JAARLI (mielissään). Näitkös, hänellä oli Sverren silmät, kun hän
puhui? Vaali on onnellinen, tehkööt kumman tahansa meistä kuninkaaksi.
GREGORIUS JUHONPOIKA (levottomasti). Elä vaan väisty. Muista niitä
kaikkia, jotka lankeevat sinun asiasi kanssa.
SKULE JAARLI. Tässä seison oikeuden pohjalla; nyt en lymyy pyhimysten
edestä.
(Menee ulos vasemmalle seurueensa kanssa.)
NIKOLAUS PIISPA. Kyllä onnistuu, kelpo Dagfinn, kyllä onnistuu; --
mutta pidä vaan jaarli kaukana kuninkaasta, sittenkuin hän on valittu;
-- pidä hänet vaan kaukana!
(Kaikki menevät ulos vasemmalle kirkon taa.)
* * * * *
(Sali kuninkaan kartanossa. Vasemmalla kädellä etualalla on
matala akkuna, oikealla kädellä ovi ulkoa; perällä on isompi
ovi kuninkaan valtasaliin. Akkunan edessä on pöytä; muuten on
huone sisustettu tuoleilla ja penkeillä.)
(Ragnhild rouva ja Margareta tulevat pienemmästä ovesta; Sigrid
seuraa kohta heitä jäljissä.)
RAGNHILD ROUVA. Tänne sisään.
MARGARETA. Niin täällä on hämärin.
RAGNHILD ROUVA (menee ikkunan luo). Ja täältä voimme nähdä alas
keräjäkentälle.
MARGARETA (Katsoo varovasti ulos). Niin, tuolla kirkon takana ovat he
kaikki koossa, (kääntyy itkien.) Tuolla alhaalla nyt tapahtuu se, joka
on tuottava niin paljon seurauksia.
RAGNHILD ROUVA. Kuka hallitsee huomenna tässä salissa?
MARGARETA. Oi hiljaa. En koskaan olisi arvannut näin raskasta päivää
kohtaavani.
RAGNHILD ROUVA. Sen täytyi tulla; kuninkaanholhojan toimi ei riittänyt
hänelle.
MARGARETA. Niin -- sen täytyi tulla; kuninkaan nimi yksinänsä ei voinut
olla _hänelle_ kylläksi.
RAGNHILD ROUVA. Kenestä puhut?
MARGARETA. Hookonista.
RAGNHILD ROUVA. Minä puhuin jaarlista.
MARGARETA. Etevämpiä miehiä kuin ne kaksi, ei maailmassa ole.
RAGNHILD ROUVA. Näetkö Sigurd Ribbungia? Kuinka kavalana hän istuu, --
juuri kuin susi kahleissa.
MARGARETA. Niin katso --! Hän pitää kätensä miekan nupilla ja nojaa
niihin leukaansa.