(Kristuksenkirkon tarha Bergenissä. Taka-alalla kirkko, jonka suun ovi
on vastapäätä katsojia. Etualan vasemmalla puolella seisoo Hookon
Hookoninpoika, Dagfinn Bonde, Vegard Væradalin herra, Iivari Bodde sekä
joukko läänitysmiehiä ja päällikköjä. Vastapäätä niitä seisoo Skule
jaarli, Gregorius Juhonpoika, Pool Flida y.m. jaarlin miehiä. Taempana
samalla puolen nähdään Sigurd Ribbung seuralaisinensa ja häntä
etäämpänä Guthorm Ingenpoika ynnä useampia päällikköjä. Kirkon
sisäänkäytäville on asetettu vartioita; kansa täyttää koko
kirkkotarhan; useat ovat kiivenneet puihin ja kirkon aidalle; kaikki
näyttävät hyvin tuskallisella mielellä odottavan jotakin juuri
tapahtuvaa. Kaupungin kirkon torneista kaikuu joka haaralta kellojen
soitto.)
SKULE JAARLI (levottomasti, alennetulla äänellä Gregorius
Juhonpojalle). Mitä siellä niin kauvan viivytellään?
GREGORIUS JUHONPOIKA. Hiljaa; nyt virttä alotetaan.
(Suljetusta kirkosta kuuluu pasuunain pauhu sekä:)
MUNKKIEN JA NUNNIEN KUORI. Domine coeli etc. etc.
(Laulun kaikuessa avataan kirkon ovi sisäpuolelta; etuhuoneessa
nähdään Nikolaus piispa pappien ja luostariveljien keskellä.)
NIKOLAUS PIISPA (kohotettu sauva kädessä, astuu esiin kirkon ovelle,
ja julistaa). Nyt Inga Varteigin rouva kokee raudankannantaa
kuninkaan-alun Hookonin edestä!
(Kirkko suljetaan jälleen; laulua jatketaan yhä.)
GREGORIUS JUHONPOIKA (alennetulla äänellä jaarlille). Rukoile pyhää
Olavi kuningasta oikean asian avuksi.
SKULE JAARLI (äkisti ja poistavaisesti). Ei nyt. Parasta ett'ei minua
hänelle muistuteta.
IIVARI BODDE (tarttuu Hookonin käsivarteen). Rukoile Jumalaa, Hookon
Hookoninpoika.
HOOKON. Ei ole tarpeen, minä olen varma hänestä.
(Laulu kirkossa kaikuu kovemmin; kaikki paljastavat päänsä,
moni lankeaa polvillensa ja rukoilee.)
GREGORIUS JUHONPOIKA (jaarlille). Ankara on tämä hetki sinulle ja
monelle.
SKULE JAARLI (katsoo kiinteästi kirkkoa kohti). Ankara hetki Norjalle.
POOL FLIDA (jaarlin lähellä). Nyt hän pitelee rautaa.
DAGFINN BONDE (Hookonin puolella). Tullaan kirkon lattiata alaspäin.
IIVARI BODDE. Kristus varjelkoon sinun kirkkaita käsiäsi, Inga
kuninkaan-äiti!
HOOKON. Totisesti palkitsen minä häntä koko elinaikani tästä hetkestä.
SKULE JAARLI (joka on tarkasti kuunnellut, huudahtaa äkisti). Parkasiko
hän? Päästikö hän raudan?
POOL FLIDA (menee ylöspäin). En tiedä mitä se oli.
GREGORIUS JUHONPOIKA. Vaimot itkevät ääneensä etuhuoneessa.
KUORI KIRKON SISÄLLÄ (alkaa riemuiten). Gloria in excelsis deo!
[Ovi aukeaa. Inga astuu ulos, nunnat, papit ja munkit jäljessä.]
INGA (kirkon-portailta). Jumala on tuominnut! Katsokaa näitä käsiä;
näillä olen raudan kantanut!
ÄÄNI KANSASTA. Ne ovat kirkkaat ja valkoiset, niinkuin ennen!
TOISIA ÄÄNIÄ. Vielä ihanammat!
KOKO KANSA. Hän on totisesti Hookon Sverrenpojan poika!
HOOKON (syleilee häntä). Ole kiitetty, kiitetty, sinä iäti siunattu!
NIKOLAUS PIISPA (käyden jaarlin ohitse). Mieletöintä oli panna toimeen
raudankannanta.
SKULE JAARLI. Ei niinkään, herra piispa, Jumalan täytyi tässä asiassa
puhua.
HOOKON (syvästi liikutettuna pitäen Ingaa kädestä). Nyt se siis on
tapahtunut, jota koko sieluni on niin kiivaasti vastustanut, -- jota
odottaessa sydämmeni on vaikeroinut ja tuskitellut --
DAGFINN BONDE (kansaa kohti). Niin, katsokaa tätä vaimoa ja ajatelkoon
itseänsä jok'ainoa läsnä oleva! Kuka on epäillyt hänen sanaansa, sillä
moniaat pitivät epäilemisen hyödyllisenä?
POOL FLIDA. Epäilys on kuiskannut joka mökissä siitä hetkestä saakka,
kun Hookon kuninkaan-alku lasna kannettiin Inge kuninkaan kartanoon.
GREGORIUS JUHONPOIKA. Ja viime talvena se yleni huudoksi ja leveni
korkeaäänisenä maan ylitse pohjoiseen ja etelään; sen voi luullakseni
joka mies todistaa.
HOOKON. Paraiten minä itse voin sen todistaa. Senpä vuoksi olenkin
noudattanut monen uskollisen ystävän neuvoa ja nöyristänyt itseni
syvempään kuin pitkään aikaan kukaan muu kuninkaaksi valittu. Minä olen
raudankannannan kautta todistanut syntyperäni, todistanut oikeuteni,
Hookon Sverrenpojan poikana perimään maan ja valtakunnan. Minä en tahdo
tarkemmin tiedustella, kuka on epäilyksen pannut alkuun ja tehnyt sen
niin korkeaääniseksi, kuin jaarlin heimolainen sanoo; sen vaan tiedän,
katkerasti olen minä sen alla kärsinyt. Minä olen ollut kuninkaaksi
valittu lapsuudesta saakka, mutta vallan niukasti minulle kuninkaan
kunniaa on osotettu, vieläpä siltäkin taholta, jolta luulisi
voivan sitä vakaimmin odottaa. Muistutan ainoastaan viimeisestä
palmusunnuntaista Nidaros'issa, kun astuin alttarin eteen uhraamaan ja
arkkipiispa käänsi selkänsä eikä ollut minua näkevinään, päästäksensä
minua tervehtimästä niinkuin tapa on kuninkaita tervehtiä. Kuitenkin
olisin semmoista helposti jaksanut kärsiä, mutta ilmi sota oli
syttymäisillään maassa ja sitä minun täytyi estää.
DAGFINN BONDE. Hyvä voi kuninkaitten olla noudattaa viisaita neuvoja;
mutta jos minun neuvoani tässä asiassa olisi kuultu, niin olisi Hookon
Hookoninpoika kylmällä teräksellä eikä kuumalla raudalla ratkaissut
kiistan vihamiestensä kanssa.
HOOKON. Hillitse itses, Dagfinn; se on soveliasta miehelle, jonka tulee
ylimpänä valtakuntaa hallita.
SKULE JAARLI (pienellä hymyllä). Helppo on sanoa kuninkaan vihamieheksi
jokaista, joka kuninkaan tahtoa vastustaa. Minun mielestäni on se
kuninkaalle pahin, joka kieltelee häntä vakuuttamasta oikeuttansa
kuninkaan nimeen.
HOOKON. Kuka tiesi. Jos tässä olisi kysytty ainoastaan minun
oikeuttani, niin on mahdollista kyllä, ett'en sitä olisi niin kalliisti
ostanut; mutta meidän on korkeammalle katsominen; tässä kysytään,
kutsumusta ja velvollisuutta. Minulla on siitä ylevä ja lämmin tunto
rinnassani, enkä minä häpeä sitä lausua, -- minä olen ainoa, joka tällä
ajalla voi onnellisesti ohjata maata; -- kuninkaan-synty siittää
kuninkaan velvollisuuden --
SKULE JAARLI. On niitä täällä toisiakin, jotka antavat itselleen yhtä
kauniita puoltolauseita.
SIGURD RIBBUNG. Minä teen niin, ja yhtä täydellä syyllä. Minun isoisäni
oli kuningas Maunu Erlinginpoika --
HOOKON. Niin, jos sinun isäsi, Erling Steinvæg, oli Maunukuninkaan
poika; mutta useammat sitä epäävät, eikä kukaan ole vielä
raudankannantaa siitä asiasta kokenut.
SIGURD RIBBUNG. Ribbungit ottivat minun kuninkaaksensa ja vapaasta
tahdosta, samalla kuin Dagfinn Bonde ja muut Birkebeinit pakolla
toimittivat kuninkaan nimen sinulle. Hookon. Juuri niin surkeaan tilaan
olette Norjan saattaneet, että Sverren sukuperäisen täytyy väkisin
astua paikkaansa.
GUTHORM INGENPOIKA. Sverren sukuperäinen olen minä yhtä hyvin kuin
sinäkin --
DAGFINN BONDE. Et kuitenkaan yhtenäisessä polvijaksossa miehestä
mieheen.
NIKOLAUS PIISPA. Vaimonpuolinen polvi on välissä, Guthorm.
GUTHORM INGENPOIKA. Sen kuitenkin tiedän, että isäni, Inge
Boordinpoika, laillisesti otettiin Norjan kuninkaaksi.
HOOKON. Sen vuoksi, ett'ei ollut ketään, joka tiesi Sverren pojanpojan
olevan elossa. Siitä päivästä saakka, kun se tuli ilmi, hallitsi hän
valtakuntaa minun holhojanani, eikä muuten.
SKULE JAARLI. Se ei ole toden mukaan kerrottu; Inge oli koko aikansa
kuninkaana täydellä laillisella vallalla ja ilman ehtoja. Totta voi
kyllä olla, että Guthorm'illa on vähän oikeutta; sillä hän on
äpärälapsi; mutta minä olen Ingen veli, aviossa syntynyt, ja laki on
puolellani, kun minä vaadin ja otan täyden perinnön hänen jälkeensä.
DAGFINN BONDE. Niin, herra jaarli, te olette todella ottanut täyden
perinnön, ettekä ainoastaan oman isänne sukuomaisuuden, vaan
päälliseksi kaiken sen, minkä Hookon Sverrenpoikakin jätti jälkeensä.
NIKOLAUS PIISPA. Eipä kaikkia, hyvä Dagfinn. Pidä totuutta kunniassa;
-- Hookon kuningas on pitänyt yhden soljen ja sen kultavanteen, joka on
hänen käsivarressaan.
HOOKON. Olkoon kuinka tahansa; Jumalan avulla voitan jälleen
omaisuutta. Ja nyt, läänitysmiehet ja laamannit, kirkkoveljet ja
päälliköt ja asemiehet, nyt on aika pitää valtakokousta vanhan tavan
mukaan. Tähän päivään saakka olen istunut kädet sidottuna; enkä luulisi
kenenkään oudoksuvan, että ikävöin päästä siteistä.
SKULE JAARLI. Monella on sama mieli kuin teillä, Hookon Hookoninpoika.
HOOKON (tullen tarkkaavaiseksi). Herra jaarli, mitä tarkoitatte?
SKULE JAARLI. Minä tarkoitan, että kaikilla meillä kuninkaan-aluilla on
sama syy ikävöimiseen. Kaikki olemme olleet yhtä lujasti sidottuina;
sillä ei kukaan meistä ole tiennyt, kuinka kauvas hänen oikeutensa on
ulottunut.
NIKOLAUS PIISPA. Epävakaisina ovat sekä kirkolliset että maalliset olot
olleet; mutta ratkaiskoon nyt pyhän Olavi kuninkaan laki.
DAGFINN BONDE (puoliääneensä). Uusia juonia!
(Hookon ja miehet lähestyvät toisiaan.)
HOOKON. (pakoittaa itsensä levolliseksi ja astuu pari askelta jaarlia
kohden). Tahdon uskoa, ett'en ole tarkoitustanne käsittänyt.
Raudankannanta on todistanut minun perintöoikeuteni valtakuntaan, enkä
siis voi muuta arvata, kuin että valtakokous vaan voi antaa lainvoiman
minun kuninkaanvaalilleni, joka jo tapahtui keräjillä kuusi vuotta
sitten.
USEAT JAARLIN JA SIGURDIN MIEHISTÄ. Ei, ei, -- me emme myönnä sitä!
SKULE JAARLI. Ei koskaan niin ajateltu, kun valtakokous määrättiin
pidettäväksi täällä. Raudankannannan kautta te ette vielä ole
valtakuntaa voittanut, vaan ainoastaan todistanut oikeutenne astua tänä
päivänä meidän toisten kuninkaan-alkujen rinnalle koettamaan saada
hyväksytyksi vaatimusta, jonka luulette voivanne tehdä --
HOOKON (hillitsee itsensä). Lyhyesti ja suoraan sanottuna, olisin minä
siis vastoin oikeutta kuusi vuotta kantanut kuninkaan nimeä, ja kuusi
vuotta olisitte te, herra jaarli, vastoin oikeutta hallinnut maata
minun holhojanani.
SKULE JAARLI. Ei suinkaan. Yhden täytyi kantaa kuninkaan nimeä, kun
veljeni oli kuollut. Birkebeinit, ja Dagfinn Bonde etupäässä, toimivat
teidän asianne puolesta ja saivat teidän vaalinne toimitetuksi,
ennenkuin me toiset ehdimme tuoda esiin vaatimuksiamme.
NIKOLAUS PIISPA (Hookonille). Jaarli tarkoittaa, että se vaali antoi
teille ainoastaan käytäntöoikeuden, mutta ei omistamisoikeutta
kuninkaan valtaan.
SKULE JAARLI. Te olette pitänyt omananne kaikki oikeudet; mutta sekä
Sigurd Ribbung että Guthorm Ingenpoika ja minä pidämme itsemme yhtä
likeisinä perillisinä, kuin te itse, ja nyt on laki ratkaiseva meidän
kesken ja lausuva kenen tulee iäksi päiviksi omistaa perintö.