Tämä on nyt seuraava kertomus, ja siinä kerrotaan, miten Kameeli sai
kyttyränsä.
Aikojen alussa, kun maailma oli vielä ihan uusi ja nuori ja eläimet
juuri rupesivat tekemään työtä Ihmiselle, oli eräs Kameeli, joka
eli keskellä Tuulista Erämaata, ja sitäpaitsi se oli Tuulenpieksäjä
itsekin. Se söi varpuja ja okaita ja tamariskeja ja maitoruohoa ja
kaikenkaltaisia muita kasviksia, ja se pureksikin niin äärettömän
laiskasti; ja kun joku sitä puhutteli, niin se sanoi kurkkuäänellä:
»Kyt!» Juuri »Kyt!» eikä mitään muuta.
Heti maanantai-aamuna sen luokse tuli Hevonen, jolla oli satula selässä
ja kuolaimet suussa, ja sanoi: »Kameeli, oi Kameeli, lähde pois
ravaamaan niinkuin me muutkin.»
»Kyt!» sanoi Kameeli kurkustaan; ja Hevonen läksi pois kertomaan
Ihmiselle.
Pian tuli sen luo Koira, jonka suussa oli keppi, ja sanoi: »Kameeli,
oi Kameeli, lähde pois hakemaan ja kuljettamaan tavaroita niinkuin me
muutkin.»
»Kyt!» sanoi Kameeli kurkustaan; ja Koira läksi pois kertomaan
Ihmiselle.
Pian sen luo tuli Härkä, jonka niskassa oli ies, ja sanoi: »Kameeli, oi
Kameeli, tule kyntämään niinkuin me muutkin.»
»Kyt!» sanoi Kameeli kurkustaan; ja Härkä läksi pois kertomaan
Ihmiselle.
Päivän päätyttyä Ihminen kutsui Hevosen ja Koiran ja Härän yhteen ja
sanoi:
»Kolme, oi te Kolme, olen kovin pahoillani teidän puolestanne (sillä
maailma on niin uusi ja nuori), mutta tuo erämaan Kytyttäjä ei voi
tehdä työtä, muuten se olisi ollut täällä meidän luonamme alusta
pitäen. Minun täytyy jättää hänet aloilleen, ja sitä korvataksemme
teidän on tehtävä kahta vertaa enemmän työtä.»
Nuo Kolme suuttuivat tästä kovin (sillä maailma oli ihan uusi ja
nuori, ja työtä oli paljon), ja he pitivät kokousta Erämaan laidalla;
ja siihen tuli Kameelikin pureksien kaktusta äärimmäisen laiskasti ja
nauroi niille vasten naamaa. Sitten se sanoi kurkustaan: »Kyti» ja meni
tiehensä.
Pian sen jälkeen siihen tuli Henki, Kaikkien Erämaiden hoitaja,
tomupilveen kietoutuneena (Henget matkustavat aina sillä tavalla) ja
keskeytti niiden Kolmen kokouksen ja pohdinpidon.
»Kaikkien Erämaiden Henki», sanoi Hevonen »onko oikein kenenkään
laiskotella, kun maailma on niin uusi ja nuori?»
»Eipä tietenkään», vastasi Henki.
»Hyvä», sanoi Hevonen, »sinun Tuulisen Erämaasi keskellä on eräs eläin,
jolla on pitkä kaula ja pitkät jalat ja joka ei ole pannut kortta
kekoon sitten viime maanantain. Hän ei tahdo ravata.»
»Fjuu!» vihelsi Henki. »Se on minun Kameelini, kautta kaiken Arabian
kullan! Mitä hän sanoo?»
»Hän sanoo: Kyt! kurkkuäänellään», vastasi Koira, »eikä hän tahdo hakea
eikä kuljettaa tavaroita.»
»Entä mitä muuta hän sanoo?»
»Vain kurkkuäänellään Kyt! eikä hän tahdo kyntää», vastasi Härkä.
»Hyvä juttu», virkkoi Henki. »Minä annan hänelle kyttyä, jos olette
ystävällisiä ja odotatte hetkisen.»
Henki verhoutui tomuvaippaansa ja suuntasi matkansa Erämaan poikki.
Hän tapasi Kameelin äärettömän laiskana katselemasta kuvaansa lätäkön
pinnasta.
»Pitkä ja lörppö ystäväni», sanoi Henki, »mitä ihmettä minä olen
kuullut, että sinä muka et halua tehdä työtä, vaikka maailma on niin
uusi ja nuori?»
»Kyt!» sanoi Kameeli kurkustaan.
Henki istuutui maahan leuka käden nojassa ja rupesi tuumimaan Suurta
Loihtua, sillä aikaa kuin Kameeli katseli omaa kuvaansa lätäkön
pinnasta.
»Sinä olet antanut noille Kolmelle lisätyötä sitten maanantaiaamun vain
äärettömän laiskuutesi vuoksi», virkkoi Henki ja jatkoi leuka kädessä
Loihtunsa ajattelemista.
»Kyt!» sanoi Kameeli kurkustaan.
»En sanoisi tuota enää sinun sijassasi», huomautti Henki. »Ehkä saat
vielä joskus sanoa sitä liiankin usein. Lörppö, tahdon, että rupeat
töihin.»
Ja Kameeli sanoi uudelleen kurkustaan: »Kyt!» mutta tuskin se oli niin
sanonut, kun se näki selkänsä, josta se oli hyvin ylpeä, turpoavan ja
paisuvan suureksi veltoksi kyttyräksi.
»Näetkö tuon?» kysyi Henki. »Se on sinun oma kyt-tyräsi, jonka itse
olet toimittanut selkääsi. Tänään on torstai, ja sinä olet laiskotellut
maanantaista lähtien, jolloin työ alkoi. Nyt sinun on aika panna
toimeksi.»
»Mitenkä minä voin», sanoi Kameeli, »kun tämä kyttyrä on selässäni?»
»Se on tarkoituksella tehty», vastasi Henki, »koska sinä olet
menettänyt kolme päivää. Nyt sinä kykenet syömättä tekemään kolme
päivää työtä, sillä voit elää kyttyrästäsi; sinun ei pidä milloinkaan
sanoman, etten minä ole mitään tehnyt sinun hyväksesi. Lähde pois
Erämaasta ja mene niiden Kolmen luo ja ole kiltti. Kytkyttele nyt vain
itsellesi!»
Ja Kameeli kytkytteli itselleen ja läksi pois ja yhtyi niihin Kolmeen.
Ja siitä päivästä lähtien kameelim pukuun on aina kuulunut kyttyrä;
mutta se ei ole milloinkaan tavoittanut niitä kolmea päivää, jotka se
menetti maailman alussa, eikä se milloinkaan ole oppinut olemaan kiltti.