(Nuorison Jouluun 1901.)
Jo sydämet synkeät valjetkoot,
ja tyyntykööt tunnon tyrskyt!
Ja kaukaa kaikuna korvihin
vain soikohot elämän myrskyt!
On joulu, juhlien juhla, nyt!
On joulu, ja jouluna syntynyt
on rauhan Ruhtinas, Kristus!
Pois hetkeksi huolet ja touhut työn!
Pois aatokset halvat, maiset!
Pois pienoisseikat, pois murehet,
nuo rintoja riuduttavaiset!
On joulu, juhlien juhla, nyt.
On joulu, ja jouluna täyttynyt
on kansojen kallehin toivo.
Oi, hiljaa! Kuulehan! Enkelten
kuink' äänet sulosti pauhaa,
ja kuinka he, harppuja helistäin,
taas julistaa juhlan rauhaa:
"Maass' olkohon rauha ja sovinto
ja ihmisill' ihana suosio!
Tänä päivänä syntyi Kristus!"
Oi, hiljaa! Kuuntele, katsele!
Jo taivas armasna aukee!
Jo koittavi ihmekirkkaus,
jo vankilan holvit raukee!
Ja seimen lapsosen pienen luo
maat, kansat jo kaukaiset uhria tuo,
hän onhan kansoille kallein!
Tuo uhrisi, ystävä, myöskin sä!
Tuo uhrisi, kumarra lasta!
Ja iloitse, ihastu taivahan
sä lahjasta suurimmasta!
On joulu, juhlien juhla, nyt!
On joulu, ja jouluna syntynyt
on rauhan Ruhtinas, Kristus!