(Lasten Lähetyslehteen 1904.)
Taas tullut on armas joulujuhla,
ja kaikk' on suloista, ihanaa.
Mut suloisinta on Jeesuksesta
taas kuulla suloa sanomaa.
Hän tullut meille on turvaksemme,
suloinen sieluimme ystävä;
hän rakkaudesta jok' itsens' uhras
ja kuoli Golgatan ristillä.
Hän Betlehemissä joulu-yönä
lepääpi pienenä lasna nyt.
Hänestä enkeli, valkosiipi,
julisti: Kristus on syntynyt!
Ja syntyessä tään Jeesuksemme
ne lauloi enkelit kauniisti,
ja Herran kirkkaus se sydänyössä
yl' öisen taivahan loisteli.
Oi, terve tultuas, kallis Jeesus,
sä rauhan, autuuden Ruhtinas!
Nyt autuasna voin elää, kuolla
sä, hellä Paimen, sun helmassasi
Sä synnyit tähteni ihmiseksi,
ja veres tähteni annoit sä.
Näin ihmislapsen mun, pienen, heikon,
vapahdit kuolosta, synnistä.
Nyt laulan, suloisin Jeesus, sulle
kiitosta kaikesta armostas.
Oi, ollos kiitetty, kallein Jeesus,
sun syntymästäs, sun kuolostas!
Mut laulaessani kiitosvirttä
mun muistuu mieleeni synkkä maa,
min lapset sinua tuntematta
viel' yössä elää ja kuolla saa.
Oi, anna heillenkin valos, Jeesus,
heilt' yön jo synkeys poista pois,
ett' ylistystäsi hekin laulaa
ja sinust’ iloita sais ja vois!
Niin, kuule, armahin Jeesus, meitä
ja juhlamieli nyt meihin luo,
ja kerran ijäistä valon juhlaa
sa meidän luonasi viettää suo!