Luo, Herra, sa silmäsi isäimme maan,
luo kansamme köyhän puoleen!
Tääll' aallot nyt uskottomuuden käy,
sun uskollistasi mont' ei näy.
Viha kirkkoas vastaan kiihtyy,
sadat-tuhannet synneissä viihtyy.
Oi, Herra, luo silmäsi isäimme maan,
luo kansamme köyhän puoleen!
Meit' armahda, Herra, viel' armossas,
viel' anna sä parannusaikaa!
Kyll' ääretön synteimme paljous on,
kyll' ansaitsimme me tuomion,
kun kuljimme synnin teitä,
yhä torjuin, kun kutsuit meitä.
Mut armahda, Herra, viel' armossas,
viel' anna sa parannusaikaa!
Viel' anna sa kaikua kutsuntas,
viel' armoas, Herra, tarjoo!
Ja sanasi vasaroin meitä lyö,
meist' ett' uni väistyis ja poistuis yö!
Suo tilaamme tomussa surra!
Auk' ovemme, porttimme murra!
Viel' anna sa kaikua kutsuntas,
viel' armoas. Herra, tarjoo!
Ja jos emme muutoin me heräjä,
niin vitsaakin, Herra, käytä!
On armoa sekin, kun vitsaa suot,
kun taivahallemme pilviä luot.
Siell' etsimme pilvien alla
sua mielellä rukoilevalla.
Siis jos emme muutoin me heräjä,
niin vitsaakin, Herra, käytä!
Mut paatumuksen sa tuomion
meit' ällös suo kohdata, Herra!
Suo muistaa sa kansamme ainiaan,
kuin sortui ne kaupungit pyhän maan,
kun alla ne vihasi hukkui,
ohi armonsa ajan kun nukkui!
Oi, paatumuksen sa tuomion
meit' ällös suo kohdata, Herra!
Tät' aikaa, niin synkkää, seurata
suo, Herra, sa helluntaituulten!
Uutt' elämää, henkeä kirkkoos luo,
uus' ihana helluntaikaste sa suo,
ja meidät sun voimallas täytä,
maan äärille kunnias näytä!
Tät' aikaa, niin synkkää, seurata
suo, Herra, sa helluntaituulten!
Niin, pelasta, pelasta isäimme maa
viel' armossas, laupias Herra!
Suo kasvois viel' armoa säteillä!
Suo kansamme nousta, herätä!
Suo kukkia korpein ja soiden
ja valjeta vainioiden!
Oi, pelasta, pelasta isäimme maa
viel' armossas, laupeas Herra!