Sun ristisi juurelle, Jeesus,
ma kurjana kumarrun;
uutt' armoa rukoellen
sun eteesi polvistun.
Sun ristisi juurelle, Jeesus,
käyn nöyrästi tunnustain:
ma, raukk', olen rikkonut paljon,
ja mulla on syntejä vain.
Sun ristisi juurelle, Jeesus,
mä syntini synkät tuon.
Niin kurjana kuin olen, puolees
mä kaihoovan katseen luon.
Sun ristisi juurelta, Jeesus,
ain' rintaani rauhan sain,
sain lohtua lohdutonna,
sain iloa murheissaan.
Siell' äänesi kuiskaavan kuulin,
kun taistelin epäillen:
"Se on täytetty!", velkasi maksoin,
mä täydesti maksoin sen.
Ja voimattomuuttain jos itkin,
ja huokailin huonouttain,
sä käskit mun sinussa nähdä
mun kaikken' oi, auttajain.
Niin, ristisi juurelta, Jeesus,
ain' armoa uutta sain.
Oi, vieläkin, kallis Jeesus,
sa armahda kurjuuttain!
Sun ristisi juurella mullen
kaikk' anteeksi syntini suo!
Mua puhdista veressäsi,
mun rintaani rauhas luo!
Sun ristisi juurella, Jeesus,
suo pysyä aina mun!
Suo ett' ikikotia varten
ma valvon ja valmistun!
Sun ristisi juurella, Jeesus,
mun elää, mun kuolla suo!
Kun nukun, suo nukkua silloin
mun riemuiten ristisi luo!