OI, SYY ON SOITTAA —

Oi, syy on soittaa, oi, syy on laulaa

nyt kiitosvirttä jos koskonkaan,

kun synnin kahleita, kuolon paulaa

on Kristus tullut nyt murtamaan.

On syytä laulaa, — vapauden, voiton

toi Kristus sullen, toi aamukoiton!

On syytä linnulla riemuin soittaa,

jos paulast', ansasta pääsee pois.

Ja vapauden jos vanki voittaa,

sen eikö riemuiten ääni sois?

Mut _sinä _vaiti? Ei! Laula, laula!

On kahlees rikki, on poikki paula!

On kahlees rikki, vapauden ovi

se auk' on, päättää voit orjantyös.

Pois murhelaulut siis! Riemuun povi

ja kiitos soimaan, kun loppui yös!

Ei pakko käydä nyt kuolon teitä,

vie iki-elohon Jeesus meitä!

Siis laula, kiitä! Tuhansin verroin

on riemuhun suurempi sinun syys,

kuin linnun, vangin — miljoonin kerroin

on aikaa pitempi ijäisyys!

Oi, laula! Taivoon sa vapaast' entää

nyt voit, nyt kotkana ylös lentää!

Oi, laula! Synnin ja kuolon alta

sun nostaa lapsonen jouluyön.

Oi, laula! Vaipunut on se valta,

mi turmeli ihmisen, Luojan työn.

Oi, laula! Jeesus sun vapaaks' osti,

yön valloille puolestas hän kosti.

Oi, laula, nuori, oi, laula, lapsi,

oi, laula, nainen, ja laula, mies,

ja laula, vanhuskin valkohapsi,

sa, jolle pian jo päättyy ties!

Oi, laula! — suakin varten jalo

on joulun lahja, on Jeesus-valo.

Oi, laula, ja avaos hällen oves, —

ja sulorauhan hän rintaas suo,

ja juhlariemua uhkuu poves,

ja kuolon kammon hän kauvas luo,

ja ikijuhlaa sa viettää kerran

saat, voitosta laulaen, luona Herran!