(Hepr. 3:7, 8.)
Tänään vielä ääni Herran
kaikuu sulle, suruton,
Tänään vielä, — mutta kerran
varmaan vaikeneva on.
Tänään vielä kutsumuksen
ääni hellä sulle soi,
huomenna jo parannuksen
teko myöhäist' olla voi.
Tänään vielä Jeesuksesi
kolkuttavi ovelles,
iki-aarteet sielullesi
antaa tahtois omakses.
Tänään vielä, — sydäntäsi
ällös siis sä paaduta!
Kohta sammuu elämäsi,
armonaik' on lopussa!
Tänään viel’ on auki ovi
taivaan valtakuntahan,
eikä esteeks mikään sovi
eessä Herran Jumalan.
Tänään vielä taivahassa
armoitetaan syntinen.
Miks siis, kuten Meriibassa,
seisot, Herraa kiusaten?
Tänään vielä katuvalle
tapahtuvi laupeus,
myöskin kaikkein kurjimmalle
täysi anteeks'antamus!
Kiiruhda! Ja syntis kanna
eteen armo-istuimen!
Kurjuudessas itses anna
käsiin hyvän Paimenen!
Kiiruhda, kun tänään vielä
tarjona sull' armo on!
Meriibassa, synnin tiellä,
ällös viivy, onneton!
Omatuntos tylsyy, paatuu,
koveneepi sydämes,
Herran vihan malja kaatuu,
kuni paula ylitses!
Tänään viel' on — oi, se tiedä!
mahdollinen kääntymys,
mutta ikikuoloon viedä
pieninkin voi viivähdys.
Tänään armaan auttajasi
turvihin siis kiiruhda!
Polta sillat takanasi!
Taivashan on tarjona!