Iloitse, tytär sä Siionin!
Riemuitse sä, kristikansa!
Jo saapui kuningas Saalemin
sun tähtesi kunniastansa!
Hän seimessä tuolla nyt piennä makaa,
mi valoa, rauhaa rintaasi jakaa!
Sun tähtesi ihmislapsena
on tuolla Jumala!
Iloitse! Jo valkeni synkkä yö: —
meit' etsinyt ylhäält' on koitto.
Jo riemuiten, murheinen rinta, lyö!
Jo synnistä, kuolost' on voitto.
Laps' seimen on maailman autuus, valo,
laps' seimen on kuoleman voittaja jalo,
laps' seimen on totuus, elämä, —
oi, häntä ylistä!
Hänt' ylistä, tytär sä Siionin,
nyt harpuin, kanteloin, kielin,
ja laulaos laulusi ihanin
sa hänelle hartahin mielin!
Ja portties auki suo olla hälle,
sun sielusi suurelle ystävälle,
hänt' ylistä, tytär Siionin,
sa lauluin tuhansin!
Sun murheesi päiv' on päättynyt,
ja mennyt on odotusaikas,
sun kuninkaas kallis on tullut nyt, —
siis soikohon laulusi raikas!
Ja niin kuni Siimeon, nähden Herran,
hänt' uskossa syleili riemuiten kerran,
hänt' uskossa syleile myöskin sä
ja häntä ylistä!
Niin, — ylistä, kiitä sä Jeesusta
ja kunnia Herralle anna!
Ja syväll' ain' olentos pohjassa
sa Jeesusnimeä kanna!
Tää nimi se tyyntää myrskyn, mi pauhaa,
tää nimi luo eloosi, kuoloosi rauhaa.
Tät' ylistä lauluin tuhansin
oi, tytär Siionin!