OI, MUISTATKO?

("Pyhään muistoon" 1905.)

Sa lupasit hiljan, nuor' ystävä,

tuoll’ alttarin ympärillä,

kautt’ elosi vuosien kaikkien

ain' astua jälkiä Jeesuksen.

Lupauksesi teitkö, nuor' ystävä,

sa tunteilla vilpittömillä?

Sä lupasit synnistä luopua

ja jättää turhuuden retken.

Sä lupasit hyljätä maailman,

päin kulkea kunnaita taivahan.

Oi, muistatko kallihit lupaukses

ja liittosi uudistushetken?

Sä muistatko, sielusi ystävän

kuink' ääni ol' armas, hellä,

kun huusi hän: "lapseksi tullos mun!

Ma siunaan ja suojaan ja varjelen sun".

Oi, muistatko katsetta, min hän loi

sua kohti, sun ystäväs hellä?

Ja muistatko, kuinka hän muistutti,

min hinnan hän sielustas antoi,

kun yrttitarhassa taisteli

ja ristillä verensä vuodatti,

ja kuinka hän raskasta ristiä

sun tähtesi kerran kantoi?

Ja muistatko, kuinka hän varoitti:

mit’ auttaa se ihmistä voisi,

jos voittaiskin kalleudet kaiken maan

ja puettu vaikk' olis purppuraan,

kun kuolottomalle vain hengelle

ikiturmio tuosta oisi?

Ja muistatko, kuinka hän kuiskaili:

#Pysy, lapseni, valvehilla!

"Et tiedä sä, konsa se hetki lyö,

mi päättävi päiväs ja kuolonyö

sun työsi, sun kulkusi katkaisee, —

pysy, lapseni, valvehilla!"

Ja muistatko senkin, nuor' ystävä,

mitä johtotähteä tahtoi

sun sielusi sulho sua seuraamaan

ja uskoen katsomaan uutteraan?

Sana Herran, tuo jalkojes kynttilä,

joko unhoittua se mahtoi?

Ja vielä, nuor' ystävä, muistatko,

kuink' aina sun ystäväs parhain

lupas kuulla sun huutosi, kuiskaukses,

kun ilmoitat hallen sä puuttehes?

Tätä käytötkö kallista oikeuttas

sä nuoruudessas jo varhain?

Oi, ystävä nuori, äl' unhoita,

mitä lupasit templissä tuolla!

Äl' unhoita sielusi ystävää,

älä retkille synnin riennä, jää, —

ikähenkesi muutoin kauhean

ikikuoleman voipi kuolla!

Pysy liitossa Jumalan lapsena,

tai luovuitko, — käänny, oi, käänny!

Viel' armoa Herrasi tarjoaa,

viel' anova anteeksiannon saa.

Tule! — vielä nyt autuuden päivä on!

Tule, nouse, palaja, käänny!

Kätes laske sä kätehen Jeesuksen,

ja sielusi hällen usko!

Ja turvallisna sä kuljet näin

kotimaahasi uuteen, pyhään päin,

ja kerran sun silmiisi loistavi

iki-aamun ihana rusko!

Kotikuusta kuunnellessa · 第 64 / 72 题