Uinu, uinu, kukkaseni,
nuku, kultainen Kalervo,
äidin aarre armahuinen,
isän vieno, kallis virpi,
kotitarhan nuorin taimi!
Uinu sievästi unehen,
pian uuvu unten maille!
Uinu unten untuville,
levon vaivu lehväsille, —
unen untuvat on hienot,
levon lehväset suloiset
virven niillä viivähdellä,
umpueni uinaella,
nukahdella nuppuseni.
Uinu, uinu, kukkaseni,
nuku, kultainen Kalervo!
Uinu, uinu, kukkaseni
nuku, kultainen Kalervo,
äidin aarre armahuinen,
päiväpaiste päilyväinen!
Pysy, pulmut, tervehenä,
raittihina, rastahani,
pilttiseni pirteänä!
Luojan vaippa varjeleva,
siivet enkelten suloiset
ylläs, lieto, levitköhöt,
kaartukohot, keijuseni,
ett’et sairahaksi saisi,
vaipuis, marjut, vaivan alle,
mullan alle, armahani!
Uinu, uinu, kukkaseni,
nuku, kultainen Kalervo!
Uinu, uinu, kukkaseni,
nuku, kultainen Kalervo,
äidin aarre armahuinen,
siskoparven sirkkulainen!
Elontiehyt suokoon sulle
kultaisia kukkasia,
elon-aava armoansa
allilleni antakohon!
Päilyköön poluilles päivyt,
aurinkoinen askelilles,
valo venhoosi vesillä!
Kivet Herra kiusausten,
turmapaatoset paheitten,
vaarakarit kaikenlaiset
siirtäköhön tieltäs, sirkku,
poistakoon polultas, pulmut,
väylältäsi väistäköhön,
ett’et kaatuis, kaunoiseni,
sortuisi, siruni soma,
itkuks kerran itsellesi,
sydänvaivaks vanhemmilles,
suvullesi myös suruksi!
Uinu, uinu, kukkaseni,
nuku, kultainen Kalervo!
Uinu, uinu, kukkaseni,
nuku, kultainen Kalervo,
äidin aarre armahuinen,
veikkojen suloinen veito!veikkojen suloinen veito!
Nuku! — nouse nuorukaiseks
sekä mieheksi ylene,
mieleltäsi miehekkääksi,
poveltasi puhtoiseksi,
hurskahaksi hengeltäsi!
Nouse, kasva kaunihisti,
kuni nuori koivahainen
tuolla kukkakunnahalla: —
povin puhtoisin sa nouse,
kuin on puhdas koivun vyöhyt!
Kohti taivasta kohoa,
kuin tuon nuoren koivun latva!
Levitä lemua muille,
kuin nuo koivun kultalehvät!
Niin sa juurru synnyinmaahas,
kuin tuon juurtui koivun juuret!
Näin on nouse, nuppuseni,
kasva, kallis kukkaseni,
kunniaksi Korkehimman,
isänmaallekin iloksi!
Tai jos paatuisit pahaksi,
turmeltuisit, tuloseni,
luopuisit pois Luojan teiltä,
äitis särkisit sydämen,
isos rinnan rikki löisit,
silloinpa sun soisin piennä,
viatonna vierähtävän,
ikirauhaan raukeavan. —
Uinu, uinu, kukkaseni,
nuku, kultainen Kalervo!