Vuotta, Kauno, kahdeksan
täsmälleen nyt täytit,
tähän asti armahan
ajan leikkiin käytit: —
kera pärräin, kiekkojen
kului aikakulta,
kera heppain, pallien
suli päivät sulta.
mutta nyt se hetki lyö,
jolloin alkaa toinen työ.
Kirjat, taulut, kynät, ne
kumppaliks nyt astuu.
Tiedon puusta irralle
moni opin lastu
nyt ois otettava sun,
kallis Kaunokulta!
Onko mieles lukuhun?
Sujuuko se sulta?
Ainakin kai ahkera
aina tahdot olla sa?
Kai myös tahdot vanhinna
pojist' esimerkin
oivan antaa, suomatta
ruman, vanhan Erkin
sua pahaan langettaa,
vaikkakin se koittaa!
Tahdot pahaa vastustaa,
tahdot sen myös voittaa!
Tee niin! Ja nyt: — onnea!
Siunatkoon sua, jumala!