Raitis Suomi! — täss' on ihanteemme,
puolesta min, veljet, työtä teemme,
raitis, onnellinen Suomi! — tää
taistojemme suur' on määränpää.
Raitis Suomi, miss' ei viinavalta
pohjaa uurra maani onnen alta;
raitis Suomi, jonka majoiss' on
kirkkautta onnen auringon!
Raitis Suomi, miss' ei äidit, lapset,
eikä vanhukset nuo valkohapset,
sorru helmaan murheen mustan yön
kautta tulijuomain tuhotyön!
Raitis Suomi, miss' ei hoippuin kulje
nuorukaiset, eikä linnat sulje
myrkkyjuomain tähden kansaa maan,
sortunutta loitos onnestaan.
Raitis Suomi, miss' ei pilvet peitä
otsaa naisten, eikä kyyneleitä
vuoda silmät vuoksi turmion,
mikä tullut tulijuomist' on.
Raitis Suomi, missä raitis kansa
mielin valppain vaalii vapauttansa;
pohjall' isäin uskon rakentaa
vastais-onneansa valoisaa.
Raitis Suomi, missä mies ja nainen
yhdess’ uhraa, toimii — siihen vainen
pyrinnöissään aina pyrkien,
mik' on onneks kokonaisuuden.
Suomi, missä laitkin lausuu, kaikuu
ääntä kansan, kansan kieli raikuu
huipuillakin yhteiskunnan, maan, —
sivistyskin sitä puhuu vaan; —
Suomi, oi sa olet ihanteemme,
tähtes, sun, oi, sun me työtä teemme!
Raitis kansa, raitis Suomenmaa, —
aate tää se hurmaa, innostaa!
Aatteen tään myös voiton juhla koittaa.
Vastustettakoonkin, niin se voittaa!
Voiton seppel _meille _kerran jää,
viinavallan muurit häviää!
Eespäin nyt vain, eespäin urheasti,
rivit raittihitten, voittoon asti!
Eespäin! Työtä tarmokasta vain!
Ja on lyövä hetki kieltolain!
Eespäin! Raitis, eheämpi kansa
asuu täällä kerran majoissansa,
kansa, joka Herran turvissa
kasvaa, kukkii onnen-kansana!