Sotarintahan riennä jo, nainen ja mies!
sotatorvet ne kutsuen pauhaa.
Tuhon, turmion vaarassa on kotilies,
vihamies sen sortavi rauhaa.
Tuhatmäärin se Suomeni kansaa jo kaatoi,
kevättoukoja tallas ja rintoja raatoi.
Tule, riennä jo, kansani, rintamaan!
Tule turvaksi synnyinmaan!
Väkijuomat ne Suomeni sortaja on,
ne on polkija kansani ponnen.
Tuhotyönsä on määrätön, kertomaton,
ne on tuhooja tuhanten onnen.
Ylös, kansani, sortajan kahleiden alta!
Ylös! Raittihin kansan tääll' olkohon valta!
Ylös, polvi sa vanha, ja polvi uus!
Suur luokaamme vastaisuus!
Ihanaisena, raittiina Suomenmaan
sukupolvi uus saakohon meiltä!
Ylös! Pauloja käykäämme poistamaan
tulevaisien polvien teiltä!
Ylös taistohon, taistohon eest' isänmaamme,
vihamiehen ett' ilkeän lyödyksi saamme!
Enemp' et sen sortoa sallia saa,
et sallia voi, jalo maa!
Sinun onnesi päivä jo loistakohon,
ikikallis Suomeni kansa!
Sinun lastesi lauma se poistava on
väkijuomien vuon kokonansa.
Tuhat muuria vaikkakin vastassa oisi,
yli niidenkin poikasi polkunsa loisi!
Ole huoleti, Suomeni! — voittoon vie
sinun valppaiden lastesi tie!
Ole huoleti, Suomeni! — surujes yö,
tulijuomat min tuottivat sulle,
jo on valkeneva, jalo hetki jo lyö,
sulle, Äidille kiusatulle,
jalo hetki jo lyö, jona poissa on maasta
satavuosien yö, satavuosien saasta!
Valan kalliin, oi, Äitini, teimme sen: —
iäks poistaa sen yöhyen!
Sotarintahan riennä jo, nainen ja mies!
Sotatorvet ne kutsuen pauhaa.
Tuhon, turmion vaarassa on kotilies,
vihamies sen sortavi rauhaa.
Tuhatmäärin se Suomeni kansaa jo kaatoi,
kevättoukoja tallas ja rintoja raatoi.
Tule, riennä jo, kansani, rintamaan!
Tule turvaksi synnyinmaan!