Te kalliopohjalle templiä teitte,
te Suomeni lapsia valoon veitte,
ja turhaa se työnne ei ollut, ei!
Se hiljaista oli ja vaatimatonta,
mut kallista siementä monta, monta
maan lapset mukaansa varmaan vei.
Te kylvitte Herran taimitarhaan,
te kylvitte siemenen pyhän, parhaan,
kun totuuden siementä kylvitte.
Te laskitte syvään kivijalkaa,
jost’ itse seinät ja torni alkaa, —
näin kannoitte uhria Suomelle!
Ja valjeta alkoi moni loukko,
sä, valon vartijain etujoukko,
kun viritit vartiotulesi: —
siell' ajan viestit ja sana Herran
jo selville saatiin, missä kerran
sun vartioliekkisi leimahti.
ja oloissa ahtaissa, vaikeoissa
sa Suomen tuhansiss' asunnoissa
näin kautta vuosien työtä teit.
Näit ehkä puutetta, kärsit hiljaa
ja kylvit kyynelin hengen viljaa
ja lapsia aarteille tiedon veit.
Oi, kiitokset etujoukolle sulle,
niin usein työssäsi unohdetulle! —
Ei ollut sun uhrisi arvoton: —
sun unhoiteta ei toimintaasi,
sen aikakirjoihin piirtää maasi, —
ja kiitollinen sun kansas on!
Oi, kiitokset vartiotoimestanne,
min uskollisina paikallanne
maass' isien suorititte te!
Oi kiitos! ja vartiotulten loistaa
te suokaa, pimeyttä yhä poistaa, —
ovet korkeiksi valolle tehkäätte!
Eespäin! Se olkohon tunnussana!
Eespäin iki-Luojahan luottavana!
Hän työtä siunaa ja voimaa suo.
Eespäin, valon vartijaketju taaja! —
Päämäärä on pyhä, työkenttä on laaja,
ja aika se uusia tarpeita tuo.
Eespäin! ja tehdyistä kylvötöistä
ja valon pyhistä pyrinnöistä
on nouseva uusi Suomenmaa!
Ja vartiotulista nyky-Suomen
on koittava viel' uus', kirkkaampi huomen,
ja Suomi se kukkivi aikain taa!
Oi, siunatkoon Luojamme kansaa meidän,
oi, siunatkoon vartijatointa teidän,
oi, siunatkoon lapsia synnyinmaan!
Kun Jumala seisovi puolellamme,
mit’olkoonkin vaiheita vastassamme,
ei sorru Suomemme koskonkaan.