Veljet! Viel' ei läsnä loista
taistelomme määränpää.
Viel' on tarpeen tarmo meillä,
viel' on syytä rynnistää!
Vielä vierii turman virta
yli Suomen, Pohjanmaan,
tuoden tuskaa, turmiota
isänmaahan ihanaan.
Vielä sadat Suomen äidit
rukoellen huutavat:
poistakaatte turman paulat,
kodin onnen uhkaajat.
Vielä satain Suomen lasten
ääni vieno väräjää:
poistakaatte väkijuomat!
Pienoisia säälikää!
Viel', oi, vielä Suomen miehet
kahlehia kantavat!
Vielä sadat Suomen sulhot
eivät ole vapahat!
Vielä tähden hornan myrkyn
särkyy rinnat tuhannet,
viel' oi, kuihtuu poskipäiltä
ihanaiset ruususet!
Poistakaatte väkijuomat!
kaikuu huuto kärsiväin.
Poistakaatte väkijuomat!
tuhannet ne huutaa näin.
Kuunnelkaamme, veljet, noiden
kärsivien huutoja!
Väkijuomain valtaa vastaan
taistelkaamme tarmolla!
Taistelkaamme, kunnes kerran
ihana se hetki lyö,
jolloin määränsä on päähän
päässyt Suomen raittiustyö: —
lakikirja kieltolailla
taistelomme kruunoaa,
yli raittiin Suomen kansan
uusi päivä leimuaa!