Oi, Suomi-äiti, oi, Pohjanmaa,
viel' onnesi aika koittaa!
Sua alkohol' ain' ei sortaa saa,
ei sortaa, ei vahingoittaa!
Jo aljettu sortajaas vastaan on retki,
ja lyövä on kerran voittomme hetki!
Jo liehuvi pystössä lippunen,
ja sota käy sortajaa vastaan.
Ja jo riemuita armeija raittiuden
saa työstään ja toiminnastaan:
se iskuja antoi jo sortajalle,
sen taistellen salpasi ahtaammalle.
Ja varttunut, karttunut kautta maan
on aatteemme ylevän valta.
Ja tuhannet lapset jo Suomenmaan
nous' sortajan ansojen alta.
Ja tuhannet siunaapi jaloa työtä,
mi kirkasti kotien kolkkoa yötä.
Oi, tuhannet äityet, lapsoset
jo Luojalle kiitosta kantoi,
kun poisti hän tuskat ja puuttehet
ja valjeta aamun antoi,
ja syntyä antoi aattehemme
ja siunauksensa soi riennoillemme!
Pääs pystöhön siis, jalon aatteen mies
Ei turhiin sun työsi raukee!
Sen kautta on murtuva kauhea ies,
sen kautta tie onnehen aukee.
Pääs pystöhön! Sammua intos äl’ anna,
vaan uusihin voittoihin lippuas kanna!
Pääs pystöön, ja taistelon tietä vaan
sä tarmolla eespäin kulje,
ja sortaja piirihin ahtaampaan
vuos vuodelta sulje, sulje,
siks' kunnes sen murtuvi viimeinen ansa,
ja kansamme kallis on raitis kansa!