Pojan päiväkirja.
Jo nyt harja majastani murtui.
Sieluni on suuressa ahdistuksessa, sydämeni täynnä itkua ja elämäni
tuntuu turhalta. Ei ole mistä kiinni pitää, ei osaa mihinkään
tarttua... Kuka olen minä, tomun lapsi, miksi synnyinkään tähän
maailmaan?
Ja se mitä tässä kirjoitan, se on sekin niin vähän merkitsevää sen
edessä, mikä on suurin kysymysmerkki. Miksi ihmiset sen tekevät
ohimeneväksi, en jaksa käsittää -- minä kauhistun arkipäivän naurua,
riitaa ja karkeata proosaa ja huudan sieluni tuskissa: herätkää te
kaikki, joilla henki on!