-- -- --
Vasta myöhemmin kun ukko rovasti ja Maiju olivat soutaneet takaisin
pappilaan -- se ei tuulen vuoksi tapahtunut seuraavana päivänä, vaan
vasta kolmantena, muisti poika Iivari katsahtaa saaren päiväkirjaan.
Hän löysi sieltä:
Datum 30 sept. 14:
Ihmeelliset ovat Herran Jlan temput, mutta ylistetty olkoon
Hänen nimensä iankaikkisesti. Yöllä nousi hirmuinen myrsky, niin
että aamulla oli mahdotonta ottaa ylös verkkoja, koko järvi
kuohui kuin hornan kastrulli (kuten Iivari kai sanoisi) ja me
hädintuskin pelastimme Maijun kanssa veneemme, jota aallot
pieksivät kiviä vasten täyttäen sen vedellä. Vasta kello 10
laantui tuulenvoima ja silloin uskalsimme verkoillemme, mutta
voi minkä näköiset ne olivat! Täynnä limaa ja risuja ja kaunis
veneeni ja vaatteeni sotkeutuivat pahanpäiväisesti. Kaloja tuskin
50 päätä, joukossa tavattoman iso harri. Päästyämme takaisin
saarelle, jossa naapurin väki meitä jo odotti, rupesi järvi
uudestaan kuohumaan ja tätä kestää nyt vielä 8 aikana illalla.
Verkonlaskusta tänä iltana ei tietysti tullut mitään. Iivarin
väki on pyytänyt toiselle puolelle salmea yöksi, mutta täällä
minun velvollisuuteni on olla, sillä verkkojen huuhtomisessa
ja kalansuolauksessakin on työtä? Tosin tuuli ulvoo kalatuvan
nurkissa ja ulkona on peloittavan pimeää, mutta toivon että
rakkaan majani sammaltunut pärekatto ei lennä ilmaan. Tunnen
vähän kipua oikeassa kyljessäni ja käteni on verkonnostosta
rasittunut.