12. Ota pois kallion juureen ladotut kivimöhkäleet, niin olet löytävä
käytävän erääsen luolaan.
5. Tämä luola ulottuu aina, rannalle saakka, jossa se on niin ahdas,
että ainoastaan ryömien pääsee sen läpi.
11. Kaiva luolan pohjaa korkeimmasta kohdasta, ja siitä löydät
aarrekammion.
6. Laske oikein, asetu oikein, kulje suoraan suuntaan ja katso että
kaikki käy tarkoin yhteen selityksen kanssa.
10; Kivien takana löytyy useampia, samallaisia salaisia luolia.
7. Älä kaivaissasi anna minkään estää sinua etsimästä sitä, mitä haluat
löytää.
9. Jos sen löydät, tulet rikkaaksi kuin kuningas. Siinä on vuosisatojen
kuluessa säästetyt saaliit.
8, Käytä hyvin löylämäsi kulta, jottei kerran koittaisi se päivä,
jolloin olet, pakoitettu lausumaan: "Oi, etten koskaan olisi sitä
koskettanut!"
Lopetettuani kauan kestäneen lukemisen, istuin ajatuksiini vaipuneena.
Kapteenin tulo herätti minut unelmistani.
"Onko kaikki selvinnyt?" huusi hän. "Saanko tulla, sisään?"
Hämmästyneenä katsoin ylös,
"Kyllä, kaikki on selvää", vastasin minä.
"Ja?" — Tässä pienessä sanassa, ilmeni äärettömän paljon toivoa.
"Ja paikka on selvästi ilmoitettu", minä vastasin.
Kapteeni oli vähällä mennä tainnoksiin. Hän tuijotti minuun ja
virkahti: "Mitä sanoitte?"
"Paikka, jossa aarre säilytetään, on selvästi kuvattu", lausuin
toistamiseen, pannen painon joka sanaan. "Sille, joka tuntee nämä
vedet, on helppoa tämä kirjoitus kädessään löytää se paikka."
"Silloin me sen löydämmekin", huudahti hän, "sillä minä tunnen joka
saaren, joka matalikon, joka karin näillä vesillä."
"Hyvä!" sanoin. "Silloin te myös tunnette saaren, joka on kanootin
muotoinen?"
"Sekö se on?" kysyi kapteeni kummastuneena.
"Sen täytyy olla se."
"No sen tunnen kyllä."
"Sitä ympäröi matalikko", jatkoin minä, "jossa vain yhdellä ainoalla
puolella on siksi suuri aukko, että laiva nousuveden aikana voi siitä
kulkea."
"Hyvinhän te tiedätte sen!" sanoi kapteeni. "Niin, juuri eteläpuolella.
Aarre on siis siellä?"
"Kaiketikin, jos se vielä on paikoillaan."
"Jos, jos", sanoi kapteeni. "Pyöveli teidät periköön ja teidän
'jos'inne. Ja kuka sen sitten olisi sieltä ottanut?"
Huomautin, että kolme vuosisataa oli kulunut aarteen kätkemisestä ja.
että se tällä ajalla olisi voitu sattumaltakin löytää, mutta kapteeni
pysyi kiven kovaan vakuutuksessaan.
"Ei, ei", hän sanoi, "sitä en ollenkaan pelkää. Nyt on vain
kysymyksessä löytää saarella oikea paikka ja noutaa aarre sieltä
toisten avutta."
"Aiotteko ilmoittaa tovereillenne aarteen olemassa olosta?"
"Silloinhan olisin hullu", vastasi merirosvo. "Me molemmat sen jaamme."
Tein kieltävän liikkeen.
"Kiitän teitä", vastasin. "En halua saada yhtään tästä aatteesta,
Väärin saatu, väärin menee."
"Pyh!" sanoi kapteeni. "Akkojen lorua!"
Sitten päätimme ensi sopivassa tilaisuudessa etsiä saaren. Jottei
herättäisi väessään mitään epäluuloja, täytyi kapteenin olla erittäin
varovainen, ja sentähden sovimme keskenämme, että minä miehistön
kuullen pyytäisin häntä mukanani etsimään muutamia kasveja, joita
tarvitsen sairaiden parantamiseen ja joita ei löytynyt tällä saarella.
Sattuma tulikin avuksemme. Muutama päivä myöhemmin saivat merirosvot
hyökätessään erään kauppalaivan kimppuun niin lujasti selkäänsä, että
melkein puolet heistä jäi taistelupaikalle, ja eloonjääneistä ei ollut
ainoatakaan haavoittumatta. Nyt oli kylliksi sairaita, ja minulla oli
yltä kyllin työtä.
Tein kuten oli puhuttu. Pyysin kapteenin kanssani jollekin läheiselle
saarelle, jossa toivoin helposti löytäväni tarvitsemani kasvit.
Tästä ei voinut kukaan saada aihetta epäilykseen, ja aikaisin
seuraavana aamuna läksimme matkalle pienellä veneellä.
Ennen pitkää kohosi edessämme merestä saari, jonka ulkomuodosta
tunsin samaksi mikä käsikirjoituksessa oli ilmoitettu. Se oli siihen
määrin intialaisen jättiläiskanootin muotoinen, että kauempaa olisi
sitä luullutkin siksi. Sitä ympäröi koralliriutta, jota vasten
aallot vaahtoisina loiskuivat.. Mitään aukkoa emme vielä havainneet.
Päästyämme vasta jokseenkin lähelle, huomasin ahtaan kulkuväylän, joka,
ulottui riutan toiselle puolelle tyyneen veteen saakka. Merirosvot,
jotka pientä alustamme hoitivat, ohjasivat sen taitavasti aukon läpi.
Nyt saimme nähdä, että kallioryhmät, jotka saaren muodostivat,
kohosivat merestä kohtisuorina. Vene kääntyi oikealle ja seurasi rantaa
siksi kunnes se äsken mainitun aukon vastaisella puolella saavutti
riutan, ja siinä löysimme kauan etsittyämme paikan, josta maallenousu
oli mahdollista. Kallioon oli näet hakattu suuret kiviportaat.
Tässä vene seisattui, ja kun kapteeni ensin oli kieltänyt miehistöä
nousemasta maihin, aloimme tutkimusretkemme tällä salaperäisellä
saarella.