Tähän loppui kertomus, ja kauan istuin ajatuksiini vaipuneena, liika
kummallinen jono tapauksia, ennenkuin tämä käsikirjoitus joutui minun
käsiini! Miten vähän oli kirjoittaja voinut aavistaa, että tämä
käsikirjoitus kerran — kolmen vuosisadan kuluttua oli pelastava hänen
maanmiehensä!
Annettuani hetkiseksi tunteilleni vapaan vallan, otin käsikirjoituksen
uudelleen käteeni ja syvennyin muistutuksiin, joita jo kauan ennemmin
olin tarkastellut; mutta havaittuani niiden riippuvan toisistaan kuin
juokseva hieta ja olevan vaikeat lukea, heitin sen lukemisen. Pitkän
ajan perästä sain kokoon seuraavat
_Muistutukset_.
16. Saari kuuluu Keysryhmään. Jo mereltä tuntee sen ulkomuodoltaan,
koska se on intiaanilaisen kanootin muotoinen.
1. Yltympäri sen kulkee matalikko, jossa vain eteläpuolella on siksi
iso aukko, jotta siitä nousuveden aikana voi laiva kulkea.
15. Kun tullaan matalikon sisäpuolelle, ohjataan vastaiselle rannalle,
jossa merirosvojen kallioon hakkaamat portaat ovat saaren ainoana
maallenousupaikkana.
2. Kulkemalla niitä ylös, tullaan käytävään, jossa vain _yksi ainoa_
henkilö voi kulkea. Tämä tie johtaa saaren sisustaan.
14. Saaren sisäpuoli on kivistä, epätasaista maata, jota siellä täällä
kivilohkareet ja pensaikot peittävät.
3. Pienen metsikön keskellä olet löytävä suuren hietaisen paikan, jolla
kohoaa yksityisiä röykkiöitä päälletysten kasattuja kiviä. Nämä ovat
saarella kuolleiden merirosvojen hautoja.
13. Tämän kivikasan keskessä seisoo suuri, huonosti valmistettu
koralliristi. Aseta selkäsi tätä ristiä vasten ja kulje suoraan
suuntaan silmät kallioon tähdättyinä tämän hautausmaan poikki aina
kalliolle saakka.