Lauantaina heinäkuun 1 p:nä.
_Kouluvuosi on siis päättynyt, Henrik. Nyt kun olet eroamaisillasi
opettajistasi ja tovereistasi, on minun kerrottava sinulle ikävä
uutinen. Isäsi täytyy toimiensa takia muuttaa Torinosta pois, ja me
kaikki seuraamme tietysti häntä. Tulevana syksynä me lähdemme. Sinun
täytyy muuttaa koulua. Se on sinusta surullista, eikö niin? Sillä
minä olen varma siitä, että sinä rakastat tätä vanhaa kouluasi, missä
olet neljän vuoden aikana työskennellyt ja iloinnut, missä niin kauan
olet aina samoina tunteina nähnyt samat pojat, samat opettajat, samat
vanhemmat, oman isäsi ja äitisi, jotka sinua riemulla odottivat;
vanhaa kouluasi, missä sinun henkesi on ikäänkuin puhjennut, missä
olet niin monta hyvää toveria tavannut, missä joka sana, jonka
kuulit, tarkoitti sinun parastasi, eikä yksikään mielipaha, jota sait
kokea, ollut hyödytön. Ota tämä hellä tunne mukaasi ja sano kaikille
näille tovereillesi sydämelliset jäähyväiset. Muutamat heistä tulevat
kokemaan onnettomuuksia, toiset saattavat pian kadottaa äitinsä
ja isänsä, jotkut kuolevat nuorina, toiset kenties vuodattavat
verensä taistelukentällä. Useimmat heistä tulevat kunnioitettaviksi
käsityöläisiksi ja rehellisiksi perheenisiksi. Ja kukapa tietää,
kuinka moni heistä vielä tulee tekemään maallensa suuria palveluksia
ja lisäämään sen mainetta. Eroa siis heistä hellästi. Jätä tälle
suurelle perheelle osa sydämestäsi, tälle perheelle, joka otti
sinut lapsena vastaan ja jonka sinä nyt nuorukaisena jätät. Koulu
on kuin äiti, Henrik. Se otti sinut minun sylistäni, kun tuskin
vielä osasit selvästi puhua, ja nyt se antaa sinut minulle takaisin
isona, väkevänä, ahkerana. Olkoon se siunattu, äläkä sinä koskaan
sitä unohda! Ja mahdotontahan onkin, että sinä unohtaisit koulusi.
Sinä kehityt mieheksi, matkustat ympäri maailmaa, olet näkevä suuria
kaupunkeja ja ihmeteltäviä muistopatsaita ja olet ne taas unohtava.
Mutta tämän vaatimattoman valkean rakennuksen pienine puutarhoineen,
missä henkesi ensimmäiset kukat puhkesivat, sen olet aina näkevä
silmäisi edessä._
_Äitisi_.