Perjantaina huhtikuun 21 p:nä.
_Miksi, Henrik, "ei koskaan enää"? Se riippuu sinusta itsestäsi.
Kun olet päättänyt neljännen luokan, niin menet lukioon, ja heistä
tulee käsityöläisiä. Mutta te jäätte samaan kaupunkiin kenties
moneksi vuodeksi, ja miks'et silloin tapaisi heitä? Kun sinä olet
lukiossa tai yliopistossa, menet tervehtimään heitä puoteihin ja
työhuoneisiin, ja sinulle on tulevaisuudessa tuottava paljon iloa
tavata entisiä koulutovereitasi työn miehinä. Tahtoisin mielelläni
tietää, etkö aina menisi tapaamaan Corettia ja Precossia, vaikka
he olisivat missä tahansa. Sinä menet heidän luoksensa ja vietät
tuntikausia heidän seurassaan ja pian olet huomaava, jos tahdot
maailmaa tutkia, kuinka monta asiaa sinä heiltä opit, asioita, joita
et saa tietää mistään muualla. Sinä saat selkoa heidän ammateistaan
ja isänmaasi oloisia._
_Jollet sinä ylläpidä näitä tultavuuksiasi, on sinun sangen vaikea
vastaisuudessa solmia samanlaisia ystävyydenliittoja oman piirisi
ulkopuolella. Silloin tulet elämään ja liikkumaan aina samassa
seurapiirissä, ja sellainen ihminen on kuin opinhaluinen, joka
lukee vain yhtä kirjaa. Pane siis päämääräksesi tästä hetkestä
alkaen säilyttää nämä jalot ystäväsi ja kohtele heitä aina samalla
ystävyydellä juuri siitä syystä, että he ovat käsityöläisten poikia!_
_Opi halveksimaan tuota ihmisien erottelemista varallisuuden ja
säädyn mukaan. Vain halpamieliset antavat sellaisten seikkain määrätä
mielipiteensä ja käytöksensä. Tiedäpä, että nämä työmiehet ovat
aikoinaan vuodattaneet verensä tämän maan vapauttamiseksi ja että nyt
heidän työnsä ja vaivansa pelloilla ja työhuoneissa on tehnyt sen
viljavaksi ja kukoistavaksi._
_Rakasta Garronea, rakasta Precossia, rakasta Corettia, rakasta
muurarimestaria, sillä näissä pienissä käsityöläisissä on sielun
aateluutta. Tee se varma päätös, ettet anna minkään onnen vaiheen
vieroittaa itseäsi näistä nuoruudenystävistä. Lupaa, että
kolmenkymmenen vuoden kuluttua tunnet Garronen jollakin asemalla
nokisena koneenkäyttäjänä... mutta ei siihen lupausta tarvitakaan.
Olen varma siitä, että heti juokset häntä tervehtimään, vaikka olisit
senaattori._
_Isäsi_.