Keskiviikkona joulukuun 10 p:nä.
Hyvästi, rakkaat kävelyretket Rivolilla!
Poikien ystävä, ensimmäinen lumi, on täällä. Eilisillasta asti sitä
on tullut suurina paksuina höytäleinä. Ilomielin katselin tänä
aamuna, mitenkä sitä tulla tuprutti vasten koulun ikkunaruutuja
ja läjäytyi kasoihin. Opettajakin katsoi ikkunasta ulos ja hieroi
käsiänsä. Ja kaikki olivat onnellisia ajatellessaan lumipalloja ja
jäätä, joka myöhemmin tulee, sekä kodikasta takkavalkeata. Stardi
yksin ei välittänyt tästä mitään. Hän oli tykkänään syventynyt
läksyynsä.
Ja mikä riemu ulkoilmaan astuessa! Kaikki ryntäsivät pitkin katua
huutaen ja huitoen. He kahlasivat lumessa kuin koiranpenikat vedessä
ja kahmivat sitä kouran täydeltä. Koulun ulkopuolella odottavilla
vanhemmilla oli valkoiset sateenvarjot, poliisien kypärit olivat
valkeat, ja kaikki meidän koululaukkumme muuttuivat muutamassa
silmänräpäyksessä valkoisiksi.
Kaikki hehkuivat ilosta, paitsi sepän poika Precossi, tuo kalpea
lapsi, joka ei milloinkaan naura, ja Robetti, joka pelasti toverinsa
raitiovaunun alta ja nyt kulkee kainalosauvoin.
Eräs kalabrialainen poika, joka ei milloinkaan ennen ole lunta
koskettanut, pusersi siitä pallon ja rupesi haukkaamaan kuin omenaa.
Crossi, jonka äiti kaupitsee vihanneksia, täytti koululaukkunsa
lumella, ja pieni muurarimestari oli saada meidät naurusta
halkeamaan, sillä kun isäni tuli kutsumaan häntä huomiseksi meille,
oli hänen suunsa täynnä lunta, ja kun hän nyt ei uskaltanut sitä
niellä eikä poiskaan sylkeä, seisoi hän siinä katsellen meitä
suuttomana, sanattomana.
Opettajatkin riensivät iloiten ja riemuiten koulusta. Ensi luokan
opettajani kulki keskellä lumipyryä koettaen suojella kasvojaan
viheriäisellä hunnullaan ja yski. Sillävälin tuli satoja tyttöjä
läheisestä naapurikoulusta hyppien ja tanssien valkoisella lumella,
mutta opettajat, poliisit ja vahtimestarit huusivat: "Kotiin!
Kotiin!" ravistaen lunta parrastaan ja viiksistään.
Mutta heidänkin täytyi nauraa sitä iloista hyörimistä ja pyörimistä,
jolla lapset talven tuloa tervehtivät. -- -- --
_Te vietätte talven tuloa ilolla, mutta on satoja lapsia, joilla
ei ole vaatteita, ei kenkiä, ei tulta. On tuhansia, jotka astuvat
pitkiä, kaukaisia teitä kantaen pakkasesta punertavissa käsissään
puunkappaletta saadaksensa kouluunsa vähän lämmintä._
_On satoja kouluja, jotka ovat miltei lumeen haudatut ja joissa
lapset istuvat vilusta väristen tai ovat tukehtua savuun. Pelon
tuntein he katselevat noita valkeita kinoksia, jotka tuntuvat
loppumattomilta ja peittävät heidän hökkelinsä. Te riemuitsette
talven tulosta, mutta ajatelkaa myöskin niitä tuhansia olentoja,
joille talvi luottaa tuskaa ja kuolemaa!_
_Isäsi_.