LUOKKAMME ENSIMMÄINEN OPPILAS.

Perjantaina marraskuun 25 p:nä.

Garrone voittaa kaikkien suosion. Derossi taas on kaikkien ihmettelyn

ja ihailun esineenä.

Hän on saanut ensimmäisen palkinnon ja tulee tänäkin vuonna

ensimmäiseksi. Ei kukaan voi kilpailla hänen kanssaan, kaikki

tunnustavat hänen etevyytensä joka alalla.

Hän on ensimmäinen laskennossa, kieliopissa, ainekirjoituksessa,

piirustuksessa, käsittää kaikki paikalla, onnistuu kaikessa, hänen

muistinsa on hämmästyttävä, ja koko oppiminen on hänestä leikintekoa.

Opettaja sanoi hänelle eilen: "Jumala on suonut sinulle suuret

lahjat. Karta vain niiden väärinkäyttämistä!" Sitäpaitsi hän on iso

ja kaunis, keltakiharainen ja niin notkea, että helposti heilauttaa

itsensä pulpetin yli.

Hän on kahdentoistavuotias, erään kauppiaan poika, käyttää aina

sinistä, kiiltävänappista takkia. Hän on aina vilkas, iloinen

ja herttainen, auttaa jokaista minkä voi, eikä kukaan vielä ole

uskaltanut sanoa hänelle tylyä tai solvaavaa sanaa.

Ainoastaan Nobis ja Franti katselevat häntä karsain silmin, ja

Votinin silmät säkenöivät kateutta. Mutta Derossi ei sitä huomaakaan.

Muut kaikki hymyilevät hänelle tai tarttuvat hänen käteensä ja

käsivarteensa, kun hän kulkee luokalla ja miellyttävällä tavallaan

kokoilee vihkoja.

Hän lahjoittelee kuvalehtiä, piirustuksia ja kaikenlaista tavaraa,

jota kotonaan on saanut, meille kaikille erotuksetta. Minä kadehdin

häntä aivan kuin Yotini, tunnen katkeruutta, miltei vihaa, kun kotona

suurella vaivalla valmistelen kirjoituksiani ja sitten muistelen,

että hän on jo suorittanut kaikki loistavasti ja vaivatta. Mutta

kun sitten taas tulen kouluun ja näen hänet siellä kauniina,

hymyilevänä, voitonriemuisena, ja kun kuulen miten hyvin hän osaa

vastata kaikkiin opettajan kysymyksiin, miten hän on kohtelias ja

kaikille ystävällinen, silloin haihtuu kaikki katkeruus ja viha

minun sydämestäni ja oikein hävettää, että minussa on liikkunutkaan

sellaisia tunteita. Minä tahtoisin aina olla hänen seurassaan, käydä

hänen kanssansa kaikki koulut. Pelkkä hänen läheisyytensä herättää

minussa rohkeutta, työhalua, iloisuutta ja tyytyväisyyttä.

Sydän: Kirja nuorisolle · 第 28 / 80 题