Torstaina lokakuun 27 p:nä.
_Niin, rakas Henrikkini, oppiminen käy sinulta kankeasti, kuten
äitisi sanoo; vielä en näe sinun astuvan kouluun päättäväisin mielin
ja säteilevän iloisena, kuten niin halusta soisin. Vastenmielisesti
sinä yhä vain sinne lähdet._
_Mutta kuulepa. Ajattele hiukkasen, kuinka surkea ja arvoton
elämäsi olisi, ellet koulua kävisi! Kädet ristissä sinä piankin
kyllästymisestä ja häpeästä väsyneenä, leikkikaluihisi ja koko oloosi
ikävystyneenä rupeaisit viikon lopulla kouluun pyrkimään._
_Kaikki, kaikki oppivat nyt juuri, poikaseni. Ajattele käsityöläisiä,
jotka koko päivän aherrettuaan vielä käyvät iltakoulua; ajattele
niitä kansannaisia, vaimoja ja tyttäriä, jotka viikon työt tehtyään
käyvät sunnuntaikoulua, sotamiehiä, jotka väsyneinä harjoituskentältä
palattuaan vielä tarttuvat kyniin ja vihkoihin. Ajattele mykkiä ja
sokeita lapsia, jotka kuitenkin oppivat! Jopa vangitkin opettelevat
lukemaan ja kirjoittamaan._
_Ajattele aamulla, kun astut kouluun, että samana aikana sinun
syntymäkaupungissasi menee kolmekymmentätuhatta lasta istuakseen 3
tuntia kouluhuoneissa oppimassa kuten sinäkin! Ja vieläkin enemmän.
Ajattele niitä lukemattomia lapsia, jotka jotenkin samaan aikaan
kaikissa maissa menevät kouluun!_
_Koeta hengessäsi kuvitella, kuinka he sinne rientävät hiljaisia
kyläteitä, kaupunkien meluavia katuja pitkin, järvien ja merien
rantoja, täällä paahtavassa auringonpaisteessa, tuolla sumussa,
laivoilla sellaisissa maissa, joita kanavat risteilevät, hevosilla
läpi suurien tasankojen, reellä yli jäätikköjen, yli vuorten
ja laaksojen, metsien halki ja jokien poikki, yksinäisillä
vuoripoluilla, yksinään, parittain, ryhmittäin, pitkissä riveissä,
kaikilla kirjat kainaloissaan, tuhannenlaisiin eri vaateparsiin
puettuina, puhuen tuhansia kieliä, aina Suomen äärimmäisestä, lumen
ja jäiden keskellä olevasta koulusta Arabian eteläisimpiin kouluihin,
joita palmut varjostavat. Kaikkialla kulkevat monet miljoonat sadassa
eri muodossa oppimaan samoja asioita._
_Koeta kuvitella koko tätä sadoista kansakunnista kokoonpantua
lapsijoukkoa, tätä suuria liikettä, johon sinäkin olat osaa, ja
ajattele: Jos tämä liike lakkaisi, joutuisi ihmiskunta jälleen
raakuuden tilaan; tämä liike on maailman edistys ja kunnia._
_Rohkaise siis mielesi, sinä suuren joukon pieni sotilas! Kirjasi
ovat sinun aseesi, luokkasi on sinun rykmenttisi, taistelutanner
on koko maailma, ja voitto on ihmiskunnan sivistys. Älä ole
pelkurimainen sotilas, oma poikani._
_Isäsi_.