Silloin Garrone, joka sääli Crossi parkaa, nousi nyreästi seisoalleen
ja sanoi päättäväisesti: "Minä sen tein!"
Opettaja katseli häntä, katseli myöskin hämmästyneitä oppilaita ja
sanoi sitten maltillisella äänellä: "Sinä se et ollut." Ja hetkistä
myöhemmin: "Syyllistä ei rangaista. Hän nouskoon seisoalleen." Crossi
nousi istualtaan ja sanoi itkien: "He löivät ja häpäisivät minua,
minä raivostuin ja heitin -- --"
"Istu", sanoi opettaja. "Ne, jotka ovat häntä ärsyttäneet, nousevat
seisomaan." Neljä nousi allapäin. "Te", sanoi opettaja, "olette
kiusoittaneet erästä toveria, joka ei ole tehnyt teille mitään, te
olette pilkanneet erästä onnetonta, te olette hyökänneet heikon
kimppuun, joka ei mitenkään saattanut itseään puolustaa. Tämä on
kaikkein alhaisimpia ja hävyttömimpiä tekoja, joilla inhimillinen
olento voi itseään tahrata. Hyi teitä kunnottomia!" Tämän sanottuaan
hän astui pulpettien väliin, pani kätensä Garronen leuan alle,
kohotti hänen päätään, katsoi häntä vakavasti silmiin ja sanoi:
"Sinä olet jalo sielu. Älä kuitenkaan toiste poikkea totuudesta edes
hyvässä tarkoituksessa."
Garrone käytti tätä tilaisuutta ja kuiskasi jotain, en tiedä mitä,
opettajan korvaan. Tämä kääntyi syyllisten puoleen ja sanoi tuimasti
ja lyhyesti: "Minä annan teille anteeksi."