Maanantaina lokakuun 24 p:nä.
Tänä aamuna oli minulla tilaisuus oikein tutustua Garroneen. Kun
astuin luokkaan -- olin hieman myöhästynyt, sillä ensi luokan
opettajattareni oli hiukan viivyttänyt minua kysellessään mihin
aikaan hänen huomenna sopisi käydä meitä tervehtimässä -- ei
opettaja vielä ollut siellä, ja kolme, neljä poikaa kiusasi Crossia,
vihanneksienmyyjän punatukkaista, heikkokätistä poikaa. He pistelivät
häntä viivoittimilla, heittivät kastanjankuoria hänen kasvoihinsa ja
nimittivät häntä raajarikoksi ja epäsikiöksi matkien hänen tapaansa
pitää kättänsä.
Hän istui äärimmäisenä penkissään kuunnellen aivan kalpeana näitä
herjauksia ja katseli vuoroin toista, vuoroin toista rukoilevin
silmin, päästäkseen rauhaan. Mutta toiset vain pilkkasivat yhä
enemmän, ja viimein hän alkoi vavista ja vihasta vimmastua.
Yht'äkkiä Franti kiipesi eräälle penkille ja ollen kantavinaan koppaa
kummallakin käsivarrellaan matki Crossin äitiä, niinkuin oli nähnyt
tämän tekevän poikaansa odotellessaan koulun ulkopuolella. Nyt hän
on sairaana. Moni rupesi ääneensä nauramaan. Silloin Crossi suuttui
silmittömästi, sieppasi mustepullon ja viskasi sen kiusaajaansa kohti
suurella voimalla. Mutta Franti väistyi taitavasti, ja mustepullo
lensi päin opettajaa, joka samassa astui huoneeseen. Kaikki hiipivät
äänettömästi paikoilleen ja olivat hiljaa ja peloissaan.
Opettaja nousi aivan kalpeana lavalle ja kysyi värisevällä äänellä:
"Kuka sen teki?"
Ei kukaan vastannut.