»Niin minäkin», sanoi Menelaos. »Kuulin sisään tullessani nuo viimeiset
sanasi. Suoraan sanoen, pysähdyin kynnykselle, jotta en keskeyttäisi
sinua. Mitä merkillistä roskaa sinä puhut lapselle, Helena?»
»Tosiasioita minä puhun, enkä roskaa», sanoi Helena »Minä en luonut
maailmaa.»
»Kun hiljattain puhuit elämänrakkaudesta», sanoi Menelaos, »oli siinä
aika paljon sellaista, mitä en jaksanut käsittää. Mutta nyt alan
vähän ymmärtää. Sinun mielestäsi on uskollisuuteni sinua kohtaan
epämiehekästä ja ilmaisee heikkoutta. Ihailet Akhilleuksen ja hänen
erinomaisen poikansa kaltaisia miehiä! Salli minun sanoa, rakas
vaimoni, että jos olisin rakastanut sinua samalla tavoin kuin he
rakastavat naisia, et olisi nyt täällä. Tuona yönä Troijassa olisin
katkaissut kaulasi!»
»Kas niin, Hermione, enkö sanonut sitä sinulle?» virkkoi Helena. »Alat
nyt ymmärtää minua, Menelaos, ja aikaa myöten rupean minäkin paremmin
ymmärtämään sinua. Et säästänyt rakastamaasi naista, vaan säästit minut
taide-esineenä!»
»En tiedä miksi säästin sinut, mutta mikä siihen lieneekin ollut syynä,
et ansainnut sitä ystävällisyyttä etkä anna sille arvoa. Niin pian
kuin käännän selkäni, alat juonitella ja suunnitella omien aikeittesi
toteuttamista. En voi luottaa sinuun. Emmekö sopineet, että Pyrrhos
kutsuttaisiin tänne, jotta Hermione voisi itse vapaasti valita? Ja
juuri sillä hetkellä, jolloin tiedät minun olevan huolien painamana,
viet lapsen syrjään ja koetat järjestää asiat valmiiksi ilman minua.
Onneksi hän ei, kuten uskon, salli sellaisten suostuttelujen vaikuttaa
mieleensä, joita kuulin. Kovin houkuttelevan tulevaisuudenkuvan sinä
esititkin aviomiehestä, joka voisi millä hetkellä tahansa mennä
naimisiin useamman naisen kanssa. Hermione, tyttäreni, usko minua kun
sanon, että äidilläsi on aina valmiina neuvoja mielenkiihokkeitten,
mutta ei turvallisuuden varalle.»
»Ymmärsit minut tapasi mukaan väärin», sanoi Helena. »Se mitä kuulit
ei ollut ehdottomasti tarkoitettu Pyrrhoksen eduksi, enkä minä
koettanut puhua tuon nuoren miehen puolesta sinun selkäsi takana.
Kaikki, mitä sanoin, voidaan tosin selittää hänen hyväkseen, vaikka
jos olisit tullut aikaisemmin, olisit nyt täysin varma, että Hermione
tulkitsee joka seikan hänen vahingokseen. Minä vain koetin kertoa
tyttärelleni muutamia sellaisia asioita, joita hänen pitäisi tietää
elämästä — asioita, joita hän luultavasti ei tule kuulemaan sinulta.
Koetan edelleenkin jakaa hänelle omia vähäisiä tietojani, oletpa
sinä läsnä tai et. Sinä olisit tietysti ollut tervetullut seuraamme,
vaikka epäilenkin olisiko meidän keskustelunaiheemme herättänyt
mielenkiintoasi. Kun olen monta kertaa puhunut hyvin samalla tavoin
sinulle, et ole koskaan kiinnittänyt siihen mitään huomiota. En tiedä
varmasti onko Hermionekaan hyötynyt sanoistani sen enempää.»
»Jos voin päätellä sanaisi sisällön siitä lopusta, jonka kuulin», sanoi
Menelaos, »et puhunut hänelle mitään sellaista, mistä hän voisi hyötyä.
Ajatuksenjuoksu oli siinä samanlainen kuin tavallisestikin, nimittäin
että toivoit hänen tulevan onnellisemmaksi kuin itse olet ollut. Ja
koska kuvauksesi siitä millainen aviomiehen tulee olla eivät vastaa
mitään minun tunnettua muotokuvaani, otaksun sinun selittäneen oikein
perin pohjin, että et ole ollut onnellinen — et niin onnellinen kuin
olisit ollut Akhilleuksen tai Pyrrhoksen kanssa. Onko se sopiva tapa
puhella miehestään tyttärensä kanssa? — kysyn sinulta, Helena — jos
sinulla on vähääkään kohtuullisuuden tuntoa — onko se säädyllistä ja
oikeudenmukaista?»
»Rakas Menelaos», sanoi Helena, »Hermione tietää erittäin hyvin, että
sinä ja minä emme ole olleet onnellisia yhdessä. Eihän tarvitse muuta
kuin selittää vain mistä syystä emme ole olleet. Osoittaisinko sinun
mielestäsi hyvää aistia, jos valehtelisin meidän olleen onnellisia,
vaikka poistuin luotasi niin moneksi vuodeksi ja vaikka minut tuotiin
väkipakolla takaisin? Olisiko ollut järkevää otaksua, että Hermione,
joka on perinyt sinun terävän älysi, olisi epäillyt meidän välillämme
sattuneen vain jonkinlaista pikku erimielisyyttä? Minun mielestäni
pitäisi sinunkin, Menelaos, edes toisinaan nähdä elämä sellaisena kuin
se todella on.»
»Joskus onkin asianlaita niin, Helena», sanoi Menelaos, »ja nyt
on juuri luullakseni sellainen hetki! Olet niin usein ilmaissut
ihailusi kovakouraisia aviomiehiä kohtaan. Nyt minun tekee mieleni
ruveta esittämään sellaista osaa. Pidän sanani siinä, mitä sovimme
Pyrrhoksesta. Kun hän tulee, kestitsen häntä niinkuin isännän asema
vaatii, mutta avioliitosta ei puhuta mitään. Hänen lähdettyään menee
Hermione naimisiin Oresteen kanssa. Enkä minä rupea enää kuuntelemaan
mitään lisäselityksiä tässä asiassa.»
»Hyvä on!» sanoi Helena. »Sitä minä juuri odotinkin. Tarkoitukseni oli
antaa Hermionelle vapaus valita aviomies itselleen sen jälkeen kun
hän olisi nähnyt Pyrrhoksen, mutta olen varma siitä, että hän menee
joka tapauksessa naimisiin Oresteen kanssa, joten sinun käskyäsi ei
ole vaikea totella. Jos hän ihmeen vaikutuksesta muuttaa mielensä ja
tahtoo miehekseen Pyrrhoksen, aiot sinä minun ymmärtääkseni pakottaa
hänet menemään Oresteelle joka tapauksessa. Hyvä on. Mutta niin
menetellessäsi olet kovakourainen isä etkä kovakourainen aviomies.»
»Minä edellytän, että Hermione tahtoo mennä naimisiin Oresteen kanssa»,
sanoi Menelaos. »Hän ymmärtää kyllä, ettei minulla ole aikomustakaan
pakottaa häntä avioliittoon vastoin tahtoaan.»
»Kas siinä sitä ollaan, Menelaos», sanoi Helena. »Tiesin, että sinä
et voisi pysyä osassasi kauan, mutta otaksuin sinun sentään voivan
näytellä julmurin osaa enemmän kuin kolme sekuntia. Miksi et polje
jalkaasi lattiaan ja sano selvästi kuka pääsee vävyksemme? Käske
Hermionen ottaa hänet ja hänen ottaa Hermione, kiellä puhumasta siitä
enää sanaakaan ja käske minun hillitä kieleni. Miksi et tee niin?» —
»Sinun pilkkailusi ei häiritse minua», sanoi Menelaos; »olen tosiaankin
lausunut lopullisen mielipiteeni, niinkuin saat huomata. Hermionen on
mentävä naimisiin Oresteen kanssa. Aion olla kohtelias Pyrrhokselle
— mutta en sen ystävällisempi. En pidä hänestä enkä pitänyt hänen
isästään, ja nyt kun tiedän sinun toivovan, että olisit mennyt
naimisiin heistä jommankumman kanssa, pidän heistä vieläkin vähemmän.
Niin kauan kun Pyrrhos on täällä, voit sinä pysytellä poissa näkyvistä
muulloin paitsi ateriain aikana sekä joinakin muina hetkinä, jotka
minä määrittelen tarkemmin. Jollet tottele minua, niin lukitsen
sinut huoneisiisi ja panen vartijan ovellesi. Pyrrhos ei pidä sitä
outona, kun muistaa elämäntarinasi. Sanon hänelle käyttämällä jossakin
määrin hyväkseni sinun avomielisyyttäsi, että olisin kohdellut sinua
kunnioittavammin kuin ansaitsit, olisin kohottanut sinut entiseen
asemaasi yhteiskunnassa, olisin antanut sinulle takaisin kaikki mitä
olit heittänyt pois — mutta sinä et sallinut minun tehdä sitä. Sinä
olet mahdoton, Helena, aika lailla edullisen näköinen ulkonaisesti,
mutta sisäisesti kaikkea muuta kuin kaunis. Olet synnynnäinen
juonittelija. Jos on välttämätöntä, kerron hänelle koko tarinan.»
»Menelaos», sanoi Helena, »kun sinä selität käsitystäsi voimakkaasta
miehestä, olen tosiaankin pahoillani vuoksesi, kovin pahoillani.
Sinä ja veljesi riitelitte aina Akhilleuksen kanssa. Tiesitte, että
hän oli teitä suurempi, ja keksitte syitä hänen kiusakseen. Nyt, kun
olet kutsunut Pyrrhoksen kotiimme minun pyynnöstäni ja sitä erityistä
tarkoitusta varten, jonka me kolme ymmärrämme — lasken nimittäin
Hermionen tässä mukaan — sanot aikovasi kertoa hänelle kaikki minusta
— toistat minun ymmärtääkseni muutamia niitä kohteliaisuuksia, joita
käytät perheen keskuudessa. Pyrrhoksen vierailu on minun nähdäkseni
oleva täynnä yllätyksiä hänelle, mutta suuresti katsoen hän nauttii,
sillä sinä olet selvästi paljastava hänelle kuinka korkealle arvioit
hänet ja kuinka vähäpätöisenä pidät itseäsi. Olet aivan oikeassa.
Jos minun on verrattava teitä keskenänne älyn, ulkomuodon, tapain ja
tekojen puolesta — on sinun tosiaankin parasta teljetä minut lukkojen
taakse. Anna Hermionen tavata hänet, sitähän minä ensi sijassa
halusinkin. Sitäpaitsi en luultavasti toivokaan näkeväni Pyrrhosta,
jos sinäkin olet läsnä. Häpeäisin liiaksi sinun vuoksesi, Menelaos. En
voisi selittää miksi menin naimisiin kanssasi tai miksi tulin takaisin.
Tietysti voisin sen tehdä, jos asiasta tulisi kysymys, mutta olisihan
kerrassaan sopimatonta ruveta keskustelemaan sinusta vieraan kanssa.»
»Miksi sitten menit kanssani naimisiin?» kysyi Menelaos. »Ja miksi
tulit takaisin?»
»Erehdyin», sanoi Helena.
»Kun ajattelen, että kaikki tämä on järjestetty, jotta minä tulisin
onnelliseksi», sanoi Hermione, »niin olen kovin ihmeissäni. Kuinka te
molemmat voitte kuvitella minun hyötyvän tästä Pyrrhoksen vierailusta,
kun tiedän mitä te ajattelette hänestä ja toinen toisestanne? Jos tällä
tavoin varustaudutaan valitsemaan oikea aviomies, niin varmasti tulee
asiasta vähemmän hälinää, jos ensin valitsee väärän ja eroaa hänestä
sitten.»
»Olet aivan oikeassa, Hermione», sanoi Helena. »On aivan hyödytöntä,
että Pyrrhos nyt tulee tänne. Minua kaduttaa nyt, että ensin ehdotin
sellaista. Tarkoitin hyvää, mutta isäsi selittää väärin minun
vaikuttimeni, ja hänen mielentilansa on nyt liian surkea, jotta kukaan
vieras olisi meille tervetullut. Olen aivan vakavasti sillä kannalla,
Menelaos. Hyväksyn Oresteen vävykseni. En vastusta enää koskaan
sitä suunnitelmaa, en sinun läsnä ollessasi enkä selkäsi takana. Ja
viimeisenä suosionosoituksena pyydän sinua peruuttaman kutsun — lähetä
sana, että Agamemnon on palannut ja että teidän veljesten yhteiset
asiat pakottavat lykkäämään tuonnemmaksi sen ilon, jota olimme
odottaneet hänen vierailustaan.»
»Et sinä nyt pääse niin vähällä», sanoi Menelaos. »Näen mainiosti
mihin pyrit. Mieluummin kuin sallit minun kertoa koko tarinaa, jotta
hän puolestaan voisi selostaa uteliaalle maailmalle millainen meidän
suhteemme on, tahdot estää häntä käymästäkään täällä. Mihinkään
sellaiseen en suostu. Pyrrhos tulee, jos suinkin voin houkutella hänet
siihen. Jos pidät arvossa sitä vapautta, jota nyt nautit, et koeta enää
laisinkaan vastustaa Orestesta. Ja ensimmäisessä sopivassa tilassa
menee Hermione naimisiin serkkunsa kanssa.»
»Voi, isä», sanoi Hermione, »soisin sinun menettelevän niinkuin äiti
neuvoo — älä kutsu Pyrrhosta tänne! Kukaan ei häntä nyt halua — olen
varma siitä, että teet äidille vääryyttä — hän puhui perherauhamme
kannalta. Uskon tosiaankin, ettei hän omasta puolestaan välittäisi,
vaikka lukitsisitkin hänet huoneisiinsa ynnä muuta semmoista — siitä
hän saisi senlaatuista mielenkiihoketta, jota kaipaa. Mutta tällä
kerralla hän ajattelee minua ja meitä kaikkia, ja hänen neuvonsa on
hyvä. En tahdo tuota miestä tänne!»
»Olen pahoillani, mutta nyt on liian myöhäistä peruuttaa», sanoi
Menelaos. »Minun oli pakko kutsua hänet, vaikka en kaivannut häntä sen
enempää kuin sinäkään. Nyt hän tulee.»
»Menelaos», sanoi Helena, »minä epäilen, ettei sinulla ole oikeutta
kutsua Pyrrhosta tänne, kun ottaa huomioon kuinka kiihkeästi olemme
väitelleet hänestä ja kuinka jyrkästi mielipiteet perheen keskuudessa
eroavat hänestä. Mahdollisesti hän voisi huomata jonkinlaista
epäkohteliaisuutta ja loukkaantua siitä. Hän otaksuisi sinun jatkavan
vanhaa kiistaasi hänen isänsä kanssa — ja ylimalkaan otaksuisivat
ihmiset niin — ja sinun maineesi kärsisi.»
»Minä kyllä huolehdin maineestani», sanoi Menelaos. »Sinä olet
tosiaankin oikea henkilö neuvomaan minulle kuinka nimeäni on
varjeltava! Missä olet oppinut sen taidon?»
»Olet epäkohtelias», sanoi Helena, »ja nyt olet kiukuissasi. Ikäväkseni
näen sinun menettäneen mielenmalttisi. Salli minun huomauttaa, että
jollet onnistu tulemaan hyvin toimeen Pyrrhoksen kanssa, voisivat
ystävämme alkaa kysellä eikö mahdollisesti voisi sanoa jotakin niiden
aikaisempain vieraittesi puolustukseksi, jotka eivät tulleet toimeen
kanssasi. Pariksenkin tapauksessa oli niitä, jotka kyselivät mitä teit
saattaaksesi asiat niin hullulle kannalle. Sinun pitäisi voida osoittaa
edes yksi nuori mies, joka on tullut vierailemaan luoksesi ja poistunut
ystävänä. Koska emme voi tietää tämän vierailun varmasti päättyvän
sillä tavoin, pyydän sinua kieltämään Pyrrhosta tulemasta nyt juuri.»
»Ainoa laiminlyöntini Pariksen suhteen», sanoi Menelaos, »oli se,
että uskalsin päästää sinut näkyvistäni. Sitä en tee enää. En välitä
hitustakaan siitä lähteekö Pyrrhos ystävänä vai ei, mutta takaan
sinulle, että hän lähtee tästä talosta yksin. Hän ei vie mennessään
Hermionea eikä sinua. Jos sinä käyttäydyt kunnollisesti, ei hänen
kanssaan tule minkäänlaista riitaa.»
»Anna hänen siis tulla vasta myöhemmin», sanoi Helena. »Jos hän tulee
näinä lähipäivinä tai -viikkoina, voi hän saapua juuri silloin kun
sinun pitäisi lähteä veljesi luokse. Olettakaamme, että Agamemnon
lähettää sinulle kiireisen kutsun. Aiotko siinä tapauksessa vastata,
että lähtisit mielelläsi häntä auttamaan, mutta että sinulla on vieras,
jonka seuraan et uskalla jättää vaimoasi? Jos Agamemnon tarvitsee
sinua, on sinun lähdettävä — et koskaan antaisi itsellesi anteeksi
sitä, että jäisit menemättä. Enkä minä tosiaankaan haluaisi jäädä tänne
yksin vieraan kanssa, kun tietäisin mitkä mustasukkaiset epäilykset
kytisivät mielessäsi lopun ikäsi. On parasta, että et sido itseäsi
millään tavoin, kenties sinun on piankin lähdettävä.»
»Veljeni ei tarvitse minua», sanoi Menelaos. »Mitä enemmän asiaa
ajattelen, sitä varmempi olen siitä. Hän kyllä hoitelee Aigisthoksen
itsekin, tai jos hän tarvitsee apua, niin Orestes on tulossa.»
»Tulossa minne?» kysyi Hermione. »Kuinka sinä sen tiedät?»
»No, Eteoneus sai hänet käsiinsä ja lainasi hänelle joitakin minun
aseitani, ja Orestes lähti hyvän aikaa sitten auttamaan isäänsä, jos se
osoittautuu tarpeelliseksi.»
»Voi, miksi sinä et mennyt itse Agamemnonin luokse?» huudahti Hermione.
»Sinusta olisi voinut olla enemmän hyötyä kuin Oresteesta. Sinulla on
kokemusta, ja hän on vain —»
»Jos Orestes on mielestäsi kelvollinen aviomieheksi», sanoi Helena, »ei
hän ole 'vain' — hän on oikea mies. Hänen velvollisuutensa oli mennä
isänsä luokse. Hän on nyt siellä, missä pitääkin.»
»Minun täytyy sanoa, että tuo on luullakseni oikeaa puhetta», sanoi
Menelaos, »vaikka aioin ensin lähteä itsekin mukaan. Mutta sitten
lähetin sanansaattajan ottamaan selvää tarvitseeko Agamemnon minua. Jos
hän tarvitsee, niin lähden. Sillä välin on meillä mielestäni sopiva
tilaisuus päästä selville, mihin Orestes kelpaa. Hänen käytöksensä nyt
tulee todistamaan paljon enemmän kuin millaiset keskustelut tahansa
äitisi ja minun kesken... Mutta ensimmäinen vaistomainen ajatukseni oli
kyllä lähteä itse, ja kysymyksesi panee minut uudelleen aprikoimaan,
että se olisi kenties sittenkin ollut oikein. Minua ei miellytä se
ajatus, että käytän veljeni vaaranalaista tilaa kokeillakseni mihin
hänen poikansa kelpaa. Jos olisin totellut ensimmäistä mielijohdettani,
olisin nyt siellä. Äitisi neuvoi minua olemaan menemättä.»
»Niin neuvoin», sanoi Helena, »mutta sinun ei olisi pitänyt noudattaa
minun neuvoani. Joka tapauksessa muuttui käsitykseni sinusta
epäedullisemmaksi, kun otit sen huomioon. Akhilleus ei olisi ollut niin
varovainen, ja siitä olen varma, ettei Pyrrhoskaan olisi. Neuvoin sinua
oman turvallisuutesi vuoksi — puhuin sinulle, että mahdollisesti voisit
joutua vaaraan tai naurunalaiseksi — mutta mitä se merkitsee miehelle,
joka rakastaa veljeään ja jolla on elämän pontta sisimmässään? Sanoin,
että näyttäisit hullunkuriselta marssiessasi paikalle joukkoinesi, jos
Agamemnon ja Klytaimnestra olisivat sopineet välinsä. Toisenlaisen
miehen mieleen olisi minun todisteluni vain johtanut ajatuksen,
kuinka tervetullut hän olisi joukkoineen, jos epäsopua yhä jatkuisi.
Ei, Menelaos, sinulla on omat hyvät puolesi, mutta et osaa näytellä
voimakasta miestä, ja kaikki mitä sanot tai teet vahvistaa niiden
väitteitten todenmukaisuutta, joita olen koettanut saada Hermionen
uskomaan. Sinä olet joutunut kaksi kertaa ratkaisevaan tilanteeseen
— ensi kerran silloin, kun minä karkasin Pariksen kanssa, toisen
kerran silloin, kun kuulit veljesi joutuvan kotiin palatessaan suureen
vaaraan. Sinä et kestänyt miehenä kummassakaan. Panit liikkeelle
kaikki ystäväsi ja naapurisi, joiden piti auttaa sinua Troijassa,
ja nyt turvaudut Oresteeseen. Ensimmäisessä tapauksessa sinulla oli
jonkinlaisia seikkoja puolellasi, mutta en ymmärrä kuinka nyt voit
antaa itsellesi anteeksi. Veljesi voi olla hengenvaarassa, ja samalla
hetkellä sinä olet täydessä turvassa kotonasi ja piileskelet oven
takana kuunnellaksesi mitä vaimosi puhelee tyttärellesi. Sattumalta
neuvoo vaimosi lasta menemään naimisiin todellisen miehen kanssa, jos
se suinkin on mahdollista. Sinä raivostut niin läpinäkyvästä petoksesta
ja uhkaat lukita vaimosi telkien taakse, jos suinkin todellinen
mies tulee kotiisi. Tällaisessa valossa olet juuri nyt esiintynyt
Hermionen nähden. Olet nyt itse todistanut paljon selvemmin kuin minä
olisin koskaan voinut todistaa, miksi elämäni ei ole ollut sellaista,
jonka hänkin hyväksyy. Sydämessäni säälin sinua, Menelaos. Katselen
sinua ja ajattelen sitä miestä, jota olen kerran rakastanut, sitä
luonnetta, jollaista sinä et halunnut itsessäsi kehittää. Ei yksikään
nainen voisi olla sinulle niin uskoton kuin sinä olet ollut omille
mahdollisuuksillesi. Sen sijaan että olisit ollut suuri, olet viettänyt
päiväsi toistelemalla mielessäsi, että olet suuri, ja vaatimalla
vaatien sitä kunnioitusta, joka sinun olisi pitänyt itse ansaita. Olet
ajanut takaa varjoa. Sinun olisi pitänyt lähteä häpeissäsi pois tuolta
ovelta kuullessasi mitä minä puhelin Hermionen kanssa. Jos sinussa
olisi ollut kylliksi miestä tappaaksesi minut tuona yönä Troijassa,
en myöskään olisi koskaan karannut Pariksen kanssa. Siinä on lyhyesti
selitettynä koko minun elämäni ja sinun elämäsi. Jollet kerran
tavoitellut kostoa, niin ei sinulla ollut oikeutta sekoittaa juttuun
niin monta ihmistä ja hävittää Troijaa. Olisit voinut antaa minulle
anteeksi vähemmälläkin melulla. Kun puhun voimakkaista miehistä, en
tarkoita yksinomaan ruumiillista voimaa. Olisit voinut olla hyvin
voimakas minun karatessani kohottamatta edes sormeasikaan — jos sinulla
nimittäin olisi ollut kykyä käyttää hengen lahjoja ja jos sinulla
olisi ollut voimakas luonne. Voin kuvitella kuinka määrätynlaatuinen
mies olisi sinun asemassasi rohkeasti selittänyt lahjoneensa Pariksen
vapauttamaan hänet kiusallisesta vaimosta — että hänen oli pitänyt
suorittaa melkoinen summa — että hän oli itse poistunut tahallaan
helpottaakseen asiaa — että talousesineitä ei ollut varastettu, vaan
että ne oli annettu kaupanpäällisiksi. Tuon laatuinen rohkea väite
olisi tuhonnut Pariksen ja — tunnustan sen suoraan — se olisi tehnyt
lopun minusta. Mutta siinä tapauksessa sinun olisi ollut pakko luopua
minusta ikipäiviksi. Ja sitä sinä et voinut, vai kuinka, Menelaos?
Halusit häväistä minut poltinmerkillä yhteiskunnan hylkiöksi ja samalla
saada minut takaisin vaimoksesi. Säälin sinua. Nyt on liian myöhäistä
näytellä karskia sankaria. Tulet muistamaan vain, kuinka heikko olit,
ja koetat tyynnytellä sen muiston katkeruutta nalkuttelemalla minulle,
kuuntelemalla salaa ovilla ja vastustamalla parhaita suunnitelmiani
Hermionen onneksi. Rakastitpa nyt sitten Akhilleusta tai et, niin etkö
voisi olla rehellinen hänen suhteensa ja tunnustaa kuinka erilaiset te
olitte? Etkö voi ymmärtää, että hän ei millään tavoin puolustanut omia
etujaan Troijassa, ennenkuin sinä ja Agamemnon aloitte haastaa riitaa
hänen kanssaan? Kuinka selväpiirteinen hänen luonteensa onkaan! Ei ole
ihmeellistä, että minä ihailen häntä, mutta se on kauheaa, että sinä et
ihaile.»
»Oletko siis sitä mieltä, että minun pitäisi lähteä Agamemnonin
luokse?» sanoi Menelaos.
»Minähän neuvoin sinua olemaan menemättä», sanoi Helena.
»Miksi?»
»Muistathan sen erittäin hyvin — on vaarallista lähteä sinne, ja sekin
on mahdollista, että joudut naurunalaiseksi.»
»Otaksut siis, että Akhilleus tai joku hänen kaltaisensa mies lähtisi,
vaikka häntä koetettaisiin estellä?»
»On muutamia kysymyksiä, Menelaos, joissa kumpikaan meistä ei voi
neuvoa toistaan. Kukaan nainen ei olisi voinut esitellä Akhilleukselle
vaaran suuruutta — sillä hän ei tietänyt mitään vaarasta. Eikä
Akhilleuksen — tai jonkun toisen hänen kaltaisensa — mieleenkään olisi
voinut johtua, että hän saattaisi tulla naurunalaiseksi.»
»Minä lähden veljeni luokse», sanoi Menelaos. »Minun ei ole liian
myöhäistä olla oma itseni, niinkuin sinä sanot.»
»Joku on tuolla ovella», sanoi Hermione.
»Kuka siellä ovella on?» sanoi Menelaos. »Tule sisään! Kas, Eteoneus.
Miksi et koputtanut? Tämä on yksityinen keskustelu, enkä siedä
syrjästäkuunteluja.»