»Helena», sanoi Menelaos, »sanon sinulle vieläkin, että en halua
Pyrrhosta tänne!»
»Se oli hyvä, että mainitsit Pyrrhoksen», virkkoi Helena, »halusinkin
juuri puhella hänestä Hermionen kanssa, ja aikaa säästyy, kun pääsee
suoraan asiaan».
»Salli minun sitten paikalla sanoa, äiti», virkkoi Hermione, »että en
tahdo mennä naimisiin Pyrrhoksen — enkä Damastorin kanssa.»
»Damastorin? Taivas varjelkoon!» sanoi Helena.
»Etkö sinä kehoittanut Hermionea menemään naimisiin hänen kanssaan!»
sanoi Menelaos. »Hän sai sen käsityksen.»
»En sinä ilmoisna ikänä», sanoi Helena. »Kerroin vain Hermionelle,
että Kharitas väitti poikansa rakastavan häntä, ja huomautin, että
huonommankin aviomiehen voisi valita itselleen. Ja se onkin totta.
Mutta mieluummin soisin tyttärelleni paremman kohtalon. Koettaessani
ottaa selvää, oliko Damastor ruvennut hakkailemaan Hermionea, niinkuin
Kharitas otaksui, sain selville mitä epäilinkin, nimittäin että poika
petti äitiään. Damastor ei kelpaa oikeastaan mihinkään mielestäni, ja
mitä taas Pyrrhokseen tulee, en ole kehoittanut Hermionea menemään
hänen kanssaan naimisiin enkä koskaan kehoitakaan. Hän saa ottaa
miehekseen kenet itse haluaa. Niin hän joka tapauksessa tekeekin. En
ole edes koskaan maininnut Pyrrhoksen nimeäkään hänelle, mutta aioin
kyllä neuvoa häntä tutustumaan tuohon nuorukaiseen, ennen kuin valitsee
lopullisesti. Sinä olet siis kertonut hänelle meidän keskustelustamme?»
»Niin olen», sanoi Menelaos. »Kerroin hänelle, että sinä halusit
Pyrrhosta vävyksesi ja ehdotit, että hänet kutsuttaisiin tänne
vierailulle.»
»Epäilemättä olet värittänyt selostuksesi hyvin vahvasti oman
käsityskantasi mukaan», sanoi Helena. »Se on tavallinen yhteistoiminnan
muoto. No mitä sinä arvelet siitä suunnitelmasta, Hermione?»
»Hermione ajattelee samoin kuin minäkin, ettei olisi oikein turvallista
kutsua Pyrrhosta tänne», sanoi Menelaos.
»Kuinka niin?» sanoi Helena. »Kuka häntä loukkaisi? Vieraathan ovat
aina turvatussa asemassa.»
»Mutta isäntä ei ole nykyään», sanoi Menelaos. »Me olemme päättäneet
ilmaista mielipiteemme melkein yhtä avomielisesti kuin sinäkin.
Hermione on samaa mieltä kuin minäkin, nimittäin että hän ja minä
emme paljonkaan hyötyisi Pyrrhoksen käynnistä. Kun sinä olet täällä,
ei Hermione joutuisi paljonkaan seurustelemaan tuon nuorukaisen
kanssa, joka tietysti joutuisi niin suureen ihastuksen valtaan, että
ei mahdollisesti huomaisikaan sellaista henkilöä olevan olemassa kuin
tyttäresi — tai miehesi. Ei, Helena, se ei käy päinsä.»
»Äiti, en minä aivan noin sanonut. Minä —»
»Siitä olen varma, tyttäreni», sanoi Helena. »Jatka, Menelaos.»
»Minulla ei ole mitään lisättävää.»
»Sinulla täytyy olla», sanoi Helena. »Ei kukaan mies voi puhua
vaimolleen tuolla tavoin ja tyttärensä kuullen, lisäämättä sanoihinsa
vielä aika paljon. Samalla tavoin sinä loukkasit minua viime
kerrallakin asiasta keskustellessamme. Silloin sanoin sinulle, etten
jäisi taloosi, jos toistaisit tuon loukkauksen. Nyt lähden. Valitan,
Hermione, että joudut näkemään vanhempaisi välillä näin onnettoman
riidan, mutta koska isäsi on päättänyt saada sen aikaan, on parasta,
että saat itse henkilökohtaisesti nähdä tämän kohtauksen. Pyysin
isääsi kutsumaan Pyrrhoksen tänne, jotta perehtyisit vähän paremmin
seuraelämään, ennen kuin valitset itsellesi miehen. Isäsi syytti minua
siitä, että olin rakastanut Akhilleusta. Palautin Menelaoksen mieleen,
että en ollut koskaan nähnyt Akhilleusta, joka oli nyt haudassaan,
mutta sanoin, että jos olisin tuntenut hänet, olisin varmasti
rakastanut häntä, sillä hän oli aikansa suurin mies ja puoleensavetävin
samalla. Meidän täytyy välttämättä rakastaa parasta nähdessämme sen, ja
jollemme halua sitä rakastaa, on meidän paras olla näkemättäkin sitä.
Pyrrhos on minun käsitykseni mukaan samanlainen kuin isänsäkin. Mikäli
minä tiedän, on hän nykyään elävistä miehistä kaunein. Ehkäpä olisi
ystävällistä sinua kohtaan jättää hänet kutsumatta tänne, jos vain
voisimme olla varmoja siitä, että et koskaan tapaa häntä sattumalta
muualla, sillä Orestes ja sinä olette ilmeisesti tyytyväisiä toisiinne.
Mutta jonakin päivänä joudut melkein varmasti näkemään Pyrrhoksen, ja
kuinka silloin käy, jos olet jo sidottu toiseen mieheen? Halusin sanoa
tämän sinulle oikein sydämeni pohjasta ja kehoittaa sinua lausumaan
Pyrrhoksen tervetulleeksi hänen saapuessaan. Aioin lisätä, että vaikka
uskon hänet Orestesta etevämmäksi, en ole nähnyt Orestesta ja voin
siis olla väärässä. Tavattuasi Pyrrhoksen pidät häntä ehkä vähemmän
viehättävänä kuin minä. Olkoon tähän eriävään käsitykseen sitten syynä
sinun tai minun makuni huonous, asia on joka tapauksessa selvitetty.
Sitten voit valita kenet haluat. Mutta älä kieltäydy, Hermione, ensin
tapaamasta Pyrrhosta ja sitten vasta menemästä naimisiin Oresteen
kanssa. Sinun luottamuksesi aviomiestä kohtaan myrkyttyy alusta
lähtien. Olet muistava, että et halunnut verrata häntä toisiin miehiin.
Rupeat aprikoimaan mitä olisi voinut tapahtua, jos olisit tavannut
Pyrrhoksen. Ensin rukoilet, että et koskaan tapaisi häntä, sitten alat
toivoa, että kuitenkin saisit nähdä hänet, ja lopuksi tietysti joudut
yhteen hänen kanssaan. Näin minä aioin sanoa. Mutta sinä ja isäsi
saatte nyt järjestää nämä asiat niinkuin itse parhaaksi näette. Minä
jätän tämän talon ikipäiviksi. Menelaos ja minä olimme sopineet siitä,
että jos hän vielä puhuisi minulle tällä tavoin, niin matkustan pois.»
»Voi, Helena», sanoi Menelaos, »minä unohdin sen kokonaan».
»Ei, et sinä unohtanut», sanoi Helena, »vaikka ei sekään olisi mikään
puolustus, jos niinkin olisi. Ei suinkaan minulle ole mieluisempaa
kestää loukkausta, jos tiedän sen pulpahtaneen ilmoille vaistomaisesti.
Mutta sinä olit luvannut, kun keskustelimme tästä asiasta viimeksi,
lakata puhumasta tuohon sävyyn, ja nyt olet kuitenkin puhunut aivan
samoin omalle tyttärelleni. Sitäpaitsi sanot Hermionen läsnäollessa,
että hän on yhtä mieltä sinun kanssasi, ja lapsi-paran täytyy
selittää puolustuksekseen, ettei asianlaita ole niin. Nyt on kaikki
välillämme lopussa, Menelaos, minä lähden omaa tietäni, ja sinä saat
mennä, omaasi. Hermione, minä pyydän sinua kunniasi nimessä estämään
isääsi levittämästä minkäänlaisia juoruja minun rakkausseikkailuistani
Akhilleuksen kanssa tai mitään muuta valheellista juttua minun
poislähtöni selitykseksi. Minä lähden sen vuoksi, että isäsi on
sellainen kuin hän on.»
»Minun ymmärtääkseni se häpeä, joka tästä tulee sekä sinulle että
minulle, ei huoleta sinua laisinkaan», sanoi Menelaos. »Mutta voisit
edes ajatella Hermionea, joka on kokonaan viaton.»
»Häneen ei lankea häpeän varjoakaan», sanoi Helena. »Se on vain
lisätodistus siitä, että hänellä on ollut huono onni vanhempainsa
suhteen. Häpeä, jos sellaista tulee — ja niinhän tietenkin varmasti käy
— lankeaa kokonaan minun osalleni.»
»Sinuun sen tosiaankin pitäisi langeta», sanoi Menelaos. »Mutta niin ei
kuitenkaan käy — ainakaan täysin. Minäkin saan siitä osani.»
»Et suinkaan», sanoi Helena. »Aivan yksinkertaisesti on vaimosi
vain jättänyt sinut toisen kerran. Hän joutuu häpeään ja sinä tulet
naurunalaiseksi.»
»Sitä minä en osaa uskoa», sanoi Menelaos.
»Sen saat vielä nähdä», sanoi Helena. »Kun mies tai vaimo karkaa, saa
n.s. petetty puoli osakseen sääliä, mutta ei ihailua, ei edes alussa.
Sellaisia ihmisiä, jotka osaavat hallita rakkautta, ei jätetä. Mutta
jos karkaaminen tulee tavaksi, ei tapaus herätä pienintäkään säälin
tunnetta. Ihmiset vain nauravat sellaiselle, joka hyljätään useammin
kuin yhden kerran.»
»Sinä et saa lähteä, Helena», sanoi Menelaos, »et tosiaankaan saa
lähteä».
»Minä lähden», sanoi Helena, »ja pyydän sinua suhtautumaan lähtööni
edes jonkin verran arvokkaasti ja olemaan tuhlaamatta turhaan sanoja.
Adraste ja minä voimme olla valmiit huomisaamuna. Tiedän muutamia
paikkoja, joissa meidät luultavasti otetaan mielihyvin vastaan.
Esimerkiksi Idomeneus —»
»Helena», sanoi Menelaos, »en koeta väkivoimin pidättää sinua täällä,
ehkäpä en onnistuisikaan, jos päätöksesi on niin luja kuin väität sen
olevan. Mutta pyydän sinua jäämään. Antaudun täydellisesti. Hermionen
läsnä ollessa tunnustan olleeni kokonaan väärässä. Olen menetellyt
arvottomasti, olen —»
»Hyvästi», sanoi Helena, »niin olet. Mutta minä lähden.»
»Äiti», sanoi Hermione, »jos jäät, niin suostun siihen, mitä olet
ehdottanut Pyrrhoksesta. Otan hänet tervetulleena vastaan tässä talossa
ennen kuin menen naimisiin Oresteen kanssa.»
»Se sinun pitää ehdottomasti tehdä itsesikin vuoksi, lähdinpä minä
sitten tai jäin», sanoi Helena, »ja siitä olen varma, että isäsi
suostuu kutsumaan hänet tänne heti minun lähdettyäni. Silloin siinä ei
ole mitään vaaraa.»
»Hän ei tule, jos kuulee uuden riidan alkaneen», sanoi Hermione. »Olen
varma siitä, että hän luulee isän tarvitsevan apua monessa sodassa.»
»Epäilemättä hän ajattelee juuri noin», sanoi Helena. »Voin jo
kuvitella kuulevani hänen äänensä. Hän nauraa yhtä sydämellisesti kuin
isänsä.»
»Minulla ei kai ole valitsemisen varaa», sanoi Menelaos.
»Jos jäät, Helena, niin lähetän Pyrrhokselle kutsun heti.»
»Sinun pitäisi lähettää se paikalla, lähdenpä tai jään», sanoi Helena.
»Itsehän sen ymmärrät aivan hyvin. En koskaan enää suostu hieromaan
kauppaa kanssasi. Lähetä kutsu hänelle tai ole lähettämättä. Saat
ratkaista asian aivan vapaasti. Tunti sitten olin vielä sinun vaimosi
ja koetin suunnitella kanssasi yhteisesti tyttäremme tulevaisuutta. Nyt
olet vapaa mies, saat valita aivan itsenäisesti ja itse myöskin vastata
teoistasi.»
»Teen ehdotukseni toisessa muodossa», sanoi Menelaos. »Jäätkö sinä,
Helena, jos lähetän paikalla kutsun Pyrrhokselle?»
»Et varmaankaan kuullut mitä sanoin sinulle. En suostu hieromaan
kauppaa kanssasi.»
»Hyvä on», sanoi Menelaos. »Sinä voitat. Lähetän heti sanan
Pyrrhokselle. Onko selvä? Heti paikalla. Se on täysin oma päätökseni.
Olen itse harkinnut asian näin parhaaksi. Ei kukaan saisi minua
luopumaan tästä. Nyt menen käskemään, että sanansaattajan on heti
lähdettävä. Jäätkö?»
»Olet tehnyt viisaan päätöksen», sanoi Helena, »ja sinun on nyt paras
mennä käskemään, että sanansaattaja lähtee matkalle.»
»Ja sinä jäät? Siitä kaikki riippuu?» sanoi Menelaos.
»Niinkö?» sanoi Helena. »Sittenhän se on lopultakin kaupan hierontaa.
Siinä tapauksessa en halua jäädä.»
»Voi taivas, millainen nainen!» sanoi Menelaos. »Minä menen käskemään
sanansaattajaa matkalle.»
»Äiti, ethän jätä minua ennen Pyrrhoksen tuloa?» sanoi Hermione.
»En voinut sanoa sitä isän täällä ollessa, mutta minua kauhistuttaa
ajatella, että minua tarkastellaan jonkinlaisena vaimonkokelaana,
enkä voi nyt esiintyä luontevasti Pyrrhoksen seurassa kaiken tämän
juttelun jälkeen. Sitäpaitsi tunnen itseni teeskentelijäksi, kun joka
tapauksessa olen päättänyt mennä naimisiin Oresteen kanssa!»
»Lupaan jäädä edes Pyrrhoksen tai Oresteen tuloon asti», sanoi Helena.
»Minun kantani onkin se, että meidän on verrattava heitä keskenään.
Jos sinun onkin parasta tavata Pyrrhos ensin, pitää minun tosiaankin
myöntää Oresteelle tilaisuus todistaa olevansa se, miksi sinä häntä
luulet. Isäsi lähettää sanan Pyrrhokselle, mutta hän on kaukana eikä
voi saapua pitkään aikaan. Sitä odotellessa haluaisin saada serkkusi
tänne. Toimitatko siitä tiedon hänelle?»
»Mitään en tekisi sen mieluummin», sanoi Hermione, »mutta en
tiedä missä hän on. En ole koskaan tietänyt sitä. Hän piileskelee
Aigisthosta. Meidän on odotettava, kunnes hän tulee itse.»
»Eikö hän voisi uskoa salaisuuttaan sinulle?» sanoi Helena. »Tuo ei
miellytä minua ollenkaan. Hän menettää parhaan tilaisuuden mitä hänelle
todennäköisesti voi koskaan tulla, ellemme voi saada häntä käsiimme
ratkaisevalla hetkellä. Etkö voi millään lailla toimittaa hänelle
sanaa?»
»En millään», sanoi Hermione, »mutta et saa moittia häntä. Hän tahtoi
ilmaista minulle piilopaikkansa, mutta en sallinut sitä. Minulla oli
jo hallussani liian monta hänen salaisuuttaan, ja hänen henkensä
riippuu tästä. Sitäpaitsi tuottavat hänen salaperäiset ilmestymisensä
ja katoamisensa jonkinlaista jännitystä — ja tämä tekee suhteemme
sellaiseksi kuin rakastuneitten suhteen minun ymmärtääkseni pitääkin
olla. Meidät johtaa yhteen sattuma tai kohtalo tai vaisto, eikä mikään
ennakkosopimus.»
»Tunnen mielenlaatusi», sanoi Helena. »Minulta puolestani ei häviäisi
suhteen jännittävyys ja runollisuus, vaikka tietäisinkin missä
rakastettuni on. Meidän on siis odotettava siksi, kunnes Orestes tulee.
Toivon sydämestäni, että se tapahtuisi pian. Ja sitten haluan lausua
sinulle tunnustukseni siitä, että olit halukas suostumaan pyyntööni ja
tapaamaan Pyrrhoksen.»
»Ennenkuin lähden», sanoi Hermione, »voisit kertoa minulle yhden asian,
joka tekee minut kauhean uteliaaksi, nimittäin kuka Idomeneus on.
Isähän joutui aivan kiihdyksiin kuullessaan hänen nimensä.»
»Hän oli eräs kosijani», sanoi Helena, »ja ehkäpä sinun täytyykin
saada kuulla hänestä, sillä uskon tosiaankin, että vain hänen vuokseen
joudut menettelemään niin viisaasti, että suostut tapaamaan Pyrrhoksen.
Niihin aikoihin, kun minä menin naimisiin, vaati vanha tapa vielä,
ettei kosijan sopinut saapua henkilökohtaisesti, vaan hänen oli
lähetettävä lahjansa ja tarjottava kätensä toisen välityksellä sekä
pyydettävä tavoittelemaansa naista ja hänen vanhempiaan ratkaisemaan
asia. Luonnollisesti aina valittiin sellainen, jonka tunsi tai josta
oli kuullut. Idomeneus on hyvin erikoinen mies. Hän on aina ollut
paljon aikansa edellä. Hän saapui itse lahjoineen ja sanoi, että jos
onni sallisi hänen voittaa minut, ei kukaan muu saisi ensiksi kuulla
myöntävää vastaustani eikä kukaan muu saisi osakseen sitä kunniaa, että
pääsisi opastamaan minut hänen kotiinsa. Tiedätkö, Hermione, olin niin
kokematon silloin, että pidin häntä erikoisen karkeana, kun hän rikkoi
sillä lailla säädyllisiä ja kauniita kosintatapoja vastaan. Hylkäsin
hänet ensimmäiseksi ja lähetin hänet yksin pois. Sitten arvostelin
poissa olevia kosijoitani, tunnontarkasti, vakiintuneitten tapain
mukaan ja mielestäni romanttisesti, ja päätin valita Menelaoksen.
Idomeneus on tänä päivänäkin erikoinen henkilö. Hän ei ole mennyt
naimisiin. Mutta juuri hänen vuokseen olen sitä mieltä, että nuoren
tytön pitäisi nähdä kaikki mahdollisuudet, sekä kosijat että muut,
ennenkuin lupautuu miehelle. Parhaissakin tapauksissa menee meiltä niin
paljon hukkaan!»