Minna Canth (1844-1897) suoritti kirjallisen elämäntyönsä Kuopiossa.
Syrjäisestä olinpaikastaan huolimatta hän seurasi vireästi myös
ulkomaiden henkisiä virtauksia, esiintyen täten, samoin kuin osaksi
J. H. Erkko, Päivälehden piirin suoranaisena edelläkävijänä.
Sekä suorasanaisena kertovana kirjailijana että varsinkin
_näytelmäkirjailijana_ mursi Minna Canth tien nuorsuomalaiselle
realistiselle kirjallisuudelle.
Ensimmäisissä, kansan-elämää käsittelevissä näytelmissään
_Murtovarkaus_ (1882) ja _Roinilan talossa_ (1883) hän on vielä osaksi
romantisen vaikutuksen alainen, josta _Ibsen_ ja _norjalainen
kirjallisuus_ hänet kuitenkin pian lopullisesti vapauttaa. Hän muuttuu
yhteiskuntaa-arvostelevaksi, olevia oloja vastaan opponeeraavaksi
kirjailijaksi. Varsinkin _työväenliike_ ja _naisliike_ saavat
innostuneen asianajajan hänestä. Molempien puolesta hän taittaa peitsen
näytelmässään _Työmiehen vaimo_ (1885). _Papin perhe_ (1891) taas
tahtoo yht'aikaa järkyttää sekä kirkon että porvarillisen perheen
juuria, asettamalla lapset vasten isäänsä, yksilön oman vakaumuksen
kaikkea auktoriteettiuskoa vastaan. Vielä syvemmälle porvarillisen
perheen juuriin tähtää Minna Canth seuraavalla näytelmällään _Sylvi_
(1893), jossa hän erään miehen ja naisen epäterveelle pohjalle
rakennetusta rakkauselämästä eli n.s. »järki-avioliitosta» etsii syyn
Sylvin rikokseen: murhaan, jolla tämä miehensä päivät päättää. Suuren
venäläisen kirjailijan ja siveyssaarnaajan _Leo Tolstoin_ vaikutuksesta
hän vihdoin viimeisessä näytelmässään _Anna Liisa_ (1895), jonka aihe
jälleen on otettu kansan-elämästä, kohdistaa _yhteiskunnallisen
vapausvaatimuksensa_ vaatimukseksi yksilön sisällisestä, _siveellisestä
vapaudesta_, jota ei mikään lainsäädäntö eikä vallankumous, ainoastaan
hän itse, voi itselleen lahjoittaa.
Osaksi samoja kysymyksiä käsittelevät Minna Canthin suoranaiset
kertomukset _Köyhää kansaa_ (1886), _Hanna_ (1886) ja _Salakari_
(1887), jotka, samoin kuin hänen realistiset kansankuvauksensa _Lain
mukaan_ ja _Kauppa-Lopo_, aikoinaan paljon pahaa verta romantisten
elämän-ihanteiden elähyttämien piirissä nostattivat. Vielä ovat hänen
_Novellinsa_, I-II (1890), ja hänen Kuopiosta pitäen toimittamansa
kirkollisvastainen aikakauslehtensä _Vapaita aatteita_ muistettavat.
Minna Canthin näytelmät ovat Aleksis Kiven ja Gustaf von Numersin
tuotannon keralla suomalaisen draaman etevimpiä saavutuksia.