Kansallisen romantiikan henkisessä ilmakehässä kasvanut on myös J. H.
Erkon täydellinen vastakohta Kaarlo Kramsu (k. 1895), joka v. 1878
julkaisee pienen vihkosen _Runoelmia_ sekä saman lisättynä ja
täydennettynä v. 1887.
Kaarlo Kramsun runotar on synkkäpukuinen, traagillinen impi, jonka
kasvoilla syvä ja totinen _elämäntuska_ kuvastuu. Hän on
kansallisuusaatteesta innostunut, mutta sekään ei tuota hänelle täyttä
lohdutusta. Hän näkee senkin traagillisessa valaistuksessa. Hän näkee
historiallisen ristiriidan _herran_ ja _talonpojan_, samoin
yleisinhimillisen ristiriidan _pikkusielujen_ ja suurten _johtajien_
välillä. Hänen oma tunne-elämänsä on karu, miehekäs ja yksinkertainen.
Hänen sielullinen yksinäisyytensä on ääretön ja siksi seisoo hän niin
yksin myös Suomen kirjallisuudessa.
Mestarillisia ovat varsinkin hänen historialliset ballaadinsa _Ilkka_
ja _Jaakkima Berends_. Edelliseen, samoin kuin synkkään runoonsa
_Santavuori_, hän on ottanut aiheensa Nuijasodan ajoilta, joihin
Yrjö-Koskisen _Nuijasota_ hänet nähtävästi on innostanut.