Suorasanaista maallista kirjallisuutta ei paljon ilmestynyt suomeksi
tällä aikakaudella, ainoastaan eräitä kansaa varten toimitettuja
_valistuskirjasia_. Sitä runsaampi oli maallinen runosuoni, jonka
tuotteet kolmeen päälajiin jakautuvat:
1) _Historiallinen runous_, jonka ensimmäinen painosta julaistu tuote
meidän maassamme on Tammelan kirkkoherran Lauri Tammelinuksen v. 1658
julkaisema riimikronikan tapainen _Ajan tieto_. Sittemmin olivat Ison
vihan kauhut ja Kaarle XII:nnen tarumainen sankarihaamu eritoten omiaan
runoilijain mielikuvitusta kiihoittamaan. Niinpä kuvailee m.m. Kalajoen
kappalainen Gabriel Calamnius 11-lauluisessa teoksessaan _Sururunot
Suomalaiset_ (1734) venäläisten hirmuvaltaa Suomessa. Myöskin Pikku
viha, Kustaa III:nnen kuolema y.m. muistettavat tapaukset löysivät
runoilijansa.
2) _Tilapää-runous_, jonka pesäpaikka oli Turun yliopisto, mutta jota
myös kautta maan, häiden, hautajaisten, syntymä- ja nimipäivien y.m.s.
merkkitapausten johdosta harjoitettiin. Miltei _valtiollisen runouden_
leiman voi tämä itsessään niin vaatimaton runouslaji saada, kun korkeat
virkanimitykset tai kuninkaallisten henkilöiden häät, kruunaukset ja
matkat olivat syynä sen syntymiseen. Tämänkin maallisen runouslajin
merkillisimpänä viljelijänä on muistettava jo historiallisena
runoilijana mainittu Gabriel Calamnius, jonka v. 1755 julkaisema
_Vähäinen Cocous Suomalaisista Runoista_ on ensimmäinen ja ainoa
Ruotsin vallan aikana ilmestynyt varsinainen lyyrillinen,
suomenkielinen runokokoelma. Muista aikakauden lukuisista
tilapäärunoilijoista mainittakoon vielä Henrik Achrenius, yllämainitun
Simo Achreniuksen veli ja Abraham Achreniuksen veljenpoika,
hilpeäluontoinen nimismies, jonka tuotteissa keveän, kustavilaisen ajan
henki kuvastuu, samoin Kaarle Kustaa Weman, Kustaa III:nnen
hovitapausten ikuistaja.
3) _Kansaa-valistava runous_, jonka ensimmäisiä muistomerkkejä ovat
tuntemattoman tekijän v. 1699 julkaisema _Huoneen-Speili_ ja
Ala-Tornion kirkkoherran Gabriel Tuderuksen »nuoruudessa
ylösajattelema» _Yxi Kaunis Suomenkielinen Weisu_ (1703).
Näistä oli kuitenkin vielä taival pitkä varsinaiseen _taiderunouteen_,
jonka alkajat esiintyvätkin vasta 1800-luvun taitteessa, heräävän
kansallisen hengen ensimmäisinä aamu-airuina. Suurimmilla runolahjoilla
varustettu heidän joukossaan on Kallio, (hovi-oikeuden auskultantti
Samuli Kustaa Bergh, k. 1852), jonka harvat tuotteet syvän poljentonsa
ja klassillisen, nähtävästi Goethen vaikuttaman muotopuhtautensa vuoksi
ovat suomalaisen runouden kaunistuksia ja jonka yleisesti tunnettu _Oma
maa_ kestää vielä tänäkin päivänä kilpailussa sen etevimpien
saavutusten kanssa. Järkeilevä, ratsionalistinen henki oli
maistraatinsihteeri Jaakko Juteini (1781-1855), jonka pääasiallinen
tuotanto tosin lienee yllämainittuun kansaa-valistavaan kirjallisuuteen
luettava, mutta jonka laulut _Arvon mekin ansaitsemme_ ja _Luonnon
suuret lapsukaiset_ ovat hänelle ikuisen muistomerkin myös suomalaisen
taiderunouden pyhäkössä pystyttäneet. Myöskin eräitä draamallisia
kokeita, kuten _Perhekunta_ ja _Pila pahoista hengistä_, hän julkaisi.
Juteinin rinnalla on mainittava suomenkielen lehtori Helsingin
yliopistossa Kaarle Akseli Gottlund (1796-1875), vaikka hänen
merkityksensä onkin enemmän suomalaisuuden harrastajan ja
esitaistelijan kuin todellisen lauluniekan. Suomalaisen kertomarunouden
mieltäkiinnittävänä kokeena on hänen _Runolansa_ muistettava. Eräitä
sieviä lauluja ovat vielä pappisveljekset Pietari ja Erik Ticklén,
Juvan kappalainen Abraham Poppius ja Alavieskan kappalainen Klaus
Juhana Kemell kirjoittaneet.
Jaakko Juteinin draamalliset kokeet, yhtä vähän kuin Jaakko Fredrik
Lagervallinkaan (k. 1865), joka julkaisi m.m. mukaelman Shakespearen
Macbeth-näytelmästä, nimellä _Ruunulinna_, eivät kuitenkaan olleet
ensimmäisiä suomenkielellä. Jo niin varhain kuin v. 1650 olivat Turun
ylioppilaat esittäneet kielenkääntäjänä jo ennen mainitun professorin
Erik Justanderin ruotsinkielestä suomentaman huvinäytelmän
_Tuhlaajapoika_. Suomenkieli olikin siihen aikaan vielä aivan yleinen
Turun ylioppilasten kesken.
Ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti, _Suomalaiset Tietosanomat_,
ilmestyi vv. 1775-1776 Mynämäen rovastin Antti Lizeliuksen
toimittamana.