[Kansanlaulu, pianolle sovittanut E. Kahra.]
Taivas on sininen ja valkoinen
Ja tähtösiä täynnä,
Niin on nuori sydämeni
Ajatuksia täynnä.
Kulkeissani kuutamolla
Kukkakedon poikki
Nuorukaisen siellä näin,
Joka lauleli ja soitti.
Enkä mä muille ilmoita
Mun sydän suruani
Synkkä metsä ja kirkas taivas
Vaan tuntee vaivojani.
PÖLCKMAN (herää laulun loputtua): Vieläkö Aura laulaa?
KAJAVA: Vielä hän laulaa heh, heh, heh, etkös sitä kuule heh, heh, heh.
PÖLCKMAN (Haukotellen): Kaunis laulu, sitä ei voi kieltää. Mutta eikö
jo mennä alas?
ROUVA: Mennään vaan.
KAJAVA: Lähtekää vaan, mutta antakaas minäkin ensin katson tuolla
kiikarilla, miltä tämä maailma oikeastaan näyttää. Kyllä minä kohta
tulen. (Pölckman, rouva ja sitte Tralltunga lähtevät.)
PÖLCKMAN: Ai, ai mosteri! Menkää varovasti; odottakaas, minä tarjoon
käsivarteni. (Katoavat, Kajava tarkastelee kiikarilla maisemia, sitte
herkeää kuultelemaan Iivarin laulua.)