Oh hoh, vai fröökynä; niinkö ylpeäksi sitä tullaan, kun rikastutaan?
Suokaa anteeksi herra Pölckman, että sanoin sinuksi niinkuin vanhaa
tuttavaa ainakin, suokaa anteeksi. Mutta mitäs herra Pölckman nyt
Kuopiossa matkustelee?
PÖLCKMAN: On mulla montakin asiaa. Tulin tänne tapaamaan morsiantani
ja samalla tiellä kylven muutamia viikkoja; pankeissa myös on vähä
toimimista.
TRALLTUNGA: Morsiantanneko? Oletteko herra Pölckman kihloissa? Onko
tämä morsiamenne? (osoittaa rouvaa.)
PÖLCKMAN: Ei, ei, tässä ovat appivanhempani.
TRALLTUNGA: Vai niin, vai niin. Toivotan onnea herrasväelle! Rikas
vävy. (Auran laulu kuuluu kuusikosta)
KAJAVA: Mikäs se on? Aura laulaa; peijakas kuinka se kuuluu kauniilta.
Kyllä mun tulee hyvin ikävä sen tyttötypykän laulua, sillä minä pidän
musiikista oikein hurjasti. Muistathan sinä Aatami, että minä ennen
puhalsin huilua ja olen viuluakin vähä vingutellut, mutta ei nyt enää
tahdo sormet käydä (Aura tulee esiin ja laulaa, toiset kuuntelevat,
mutta Pölckman nukahtaa.)