Liverpool-saari.
Priki purjehti siis miltei aivan aukinaisella merellä. Mutta edempäuä
taivaanrannalla osoitti vaalea, tällä kertaa liikkumaton kuume
liikkumattoman pinnan lähisyyden.
Jean Cornbutte piti yhä edelleen kurssia Brewster-nientä kohti ja
läheni jo niitä tienoita, joissa ilma on erinomaisen kylmä, kun
auringon säteet tulevat sinne vasta sitte, kuin ovat paljon
heikontuneet vinosta suunnastansa.
Elokuun 3 päivänä oli priki liikkumattomain ja yhtenäisten jääpantain
keskellä. Pääsypaikat olivat monesti puolta kaapelipituutta leveitä, ja
_La Jeune-Hardien_ täytyi tehdä tuhansia mutkia, jotka toisinaan olivat
panneet sen kiertämään kompassin ympärinsä.
Penellan hoiteli Mariata mitä ahkerimmalla huolella ja sai hänen,
pakkasesta huolimatta, joka päivä viettämään pari -- kolme tuntia
kannella, koska näillä leveyspykälöillä ruumiin liikunto on terveyden
välttämätön ehto. Muuten Maria oli yhä edelleen hyvällä mielellä.
Kanssapuheensa näytti ikäänkuin uudelleen rohkaisevan matruuseja, ja
kaikki kunnioittivat häntä vilpittömästi. André Vasling näytti
innostuneemmalta kuin koskaan ennen ja etsi kaikkia tilaisuuksia
saadakseen hänen seurassaan olla, mutta ikäänkuin jotakin aavistaen
vastaanotti tämä nuori tyttö hänen huomallisuutensa eräänlaisella
kylmyydellä. Helposti voi ymmärtää, että tulevaisuus enemmin kuin
nykyisyys oli esineenä André Vaslingin kanssapuheilla, ja ettei hän
salannut niitä monia ja uskottavia syitä, jotka tekivät varsin
todenmukaiseksi, että haaksirikkoutuneet olivat hukkuneet. Hänen
ajatuksensa mukaan oli nyt vahinko tapahtunut kuin tapahtunutkin, ja
Marian olisi nyt jollekin toiselle huoli uskottava tulevaisuudestansa.
Kuitenkin Maria tuskin vielä lieneekään oikein oivaltanut mitä André
Vasling tarkoitti, syystä että tämän suureksi kiusaksi kanssapuheet
eivät koskaan päässeet olemaan pitkällisiä. Penellan keksi aina jonkun
keinon pistäytyä väliin ja hävittää André Vaslingin esityksien
vaikutuksen muutamilla lohdullisilla sanoilla.
Muuten tämä tyttö ei kuluttanut aikaansa joutilaisuudessa. Penellanin
kehoituksesta laitti hän talvivaatteensa kuntoon; oli näetsen
välttämätöntä, että hän kokonansa muutti pukunsa. Tavallisten
naisvaatteiden muoti ei sopinut tässä kylmässä ilma-alassa. Hän teki
siis itselleen eräänlaiset turkiksilla vuoritetut housut, jotka jalkain
paikoilta olivat hylkeennahalta päällystetyt. Hameet eivät ulottuneet
alemma kuin polviin asti, etteivät lumihangissa venyisi. Turkilla
sisustettu, tarkasti ruumiille keveltyvä kohtu peitti ylä-osan
ruumista.
Niinikään valmisteli miehistökin joutohetkinään talviasuaan täyteen
kuntoon. He tekivät suuren joukon pitkävartisia hylkeennahka-saappaita,
taitaaksensa huoleti kynnellä lunta kulkuretkillänsä. Näin oli kaikilla
koko purjehtimisen ajalla työskentelemistä.
André Vasling, joka oli erittäin taitava pyssymies, ampui useissa
tiloissa vesilintuja, joita lukemattomina parveina laukuili aluksen
ympärillä. Eräänlaiset haahkatelkät varustivat laivaväen oivallisella
tuoreella lihalla, terveelliseksi vaihetukseksi suolaisen kanssa.
Vihdoin viimein tuli priki tuhansia mutkia tehtyään Brewster-niemen
näkyville. Vene laskettiin mereen. Jean Cornbutte ja Penellan menivät
maalle ja näkivät rannikon olevan aivan aution.
Heti sen jälkeen lähti priki jälleen purjeille, kurssi Liverpool-saarta
kohti, jonka Scoresby löysi 1821, ja laivaväki päästi hurrahuutoja
nähdessään maan-asukkaita juoksevan pitkin rannikkoa. Heti ruvettiin
hieromaan tuttavuutta heidän kanssansa muutamain heidän kieleensä
kuuluvain sanain avulla, mitkä Penellan tunsi, ja muutamilla
puheenparsilla, joita he itse olivat valaskalan pyytäjiltä oppineet.
Grönlantilaiset ovat pieniä ja paksuja; heidän pituutensa on harvoin
yli neljän jalan ja kymmenen tuuman; ihonsa on punasilpeinen, muoto
pyöreä ja otsa matala; musta tukkansa riippuu suorana pitkin selkää;
hampaansa ovat turmellut, ja heissä on aine senlaiseen pitaliin, mikä
kalaa syövillä kansoilla on omituisena.
Rauta- ja kuparipalaisista, joiden perään ovat sangen halukkaita, nämä
ihmisparat tarjosivat karhuntaljoja, merikoiran-nahkoja sekä nahkoja
kaikista elävistä, mitkä tavallisesti hylkeen nimeen käsitetään. Jean
Cornbutte sai tavattoman halpaan hintaan kaikkia näitä kaluja, jotka
tulivat olemaan hänelle suureksi hyödyksi.
Kapteini teki sitte maan-asukkaille ymmärrettäväksi, että hän oli
hakemassa erästä haaksirikkounutta alusta, ja kysyi, eikö heillä ollut
mitään tietoa semmoisesta. Eräs heistä piirrusti hetikohta lumelle
eräänlaisen aluksen ja sanoi, että semmoinen alus kolme kuukautta sitä
ennen oli nähty pohjoisessa päin. Myös selitti hän, että suoja-ilma ja
jääkenttäin liikkeelle lähtö oli estänyt maan-asukkaat koettamasta
saada selkoa aluksesta. Heidän veneensä ovatkin tavattoman keveät
eivätkä voi pitää merta semmoisissa tiloissa.
Nämä tiedot, niin vaillinaiset kuin olivatkin, rohkaisivat kuitenkin
matruusit yritystä toimeen panemaan ja Jean Cornbutten taivuttamaan
heidät mukaansa vielä kappaleen matkaa edemmä jäämerelle.
Ennenkuin lähdettiin Liverpool-saarelta, ostettiin kuusi yhteen
valjastettavaa eskimolaista koiraa, jotka kohta perehtyivät
laiva-elämään. Priki nosti ankkurinsa elokuun 10 päivänä aamulla ja
laski, vinhan viuhkan myödittäessä, pohjoista suuntaa.
Nyt oli tultu pisimpiin vuoden päiviin, eli toisin sanoen, aurinko,
joka ei mennyt alas, ennätti tehdä korkeimman lukumäärän ympyröitä,
minkä se tekee taivaanrannan päällite.
Tämä yön täydellinen poissa-olo ei kumminkaan tuntunut tukalalta, kun
sumu, sade ja lumi peittivät aluksen pimeydellä, yhtä synkällä kuin
yön.
Jean Cornbutte, joka oli päättänyt mennä niin pitkälle pohjoiseen kuin
taisi, alkoi käydä toimiin terveystilan varjelemisesta. Välikansi
suljettiin peräti, ja ainoastaan joka aamu pidettiin huoli ilman
muutoksesta. Kamiinit (rauta-uunit) pantiin paikoilleen, ja torvijohdot
järjestettiin niin, että antaisivat niin paljon lämmintä kuin
mahdollista. Väelle annettiin se neuvo, etteivät pumpulipaidan päällä
pitäisi enempää kuin yhden villapaidan ja että pitäisivät nahkatakkinsa
tiiviin napitettuina. Muuten ei vielä ruvettu lämmittämään, koska
halko- ja sysivarastojen säästäminen varsinaiseksi pakkas-ajaksi oli
tähdellinen asia.
Lämpimiä juomia, niinkuin kahvea ja teetä, jaettiin miehille
säännöllisesti joka namu ja ilta, ja koska oli varsin hyödyllistä
saattaa vuoroitella suolaisen ja tuoreen lihan suhteen, niin käytiin
suorsia ampumassa, joita oli kosolta.
Jean Cornbutte ripustutti myöskin ison maston latvaan niinsanotun
"vareksen pesän", eli tynnyrin, jonka toinen pohja oli sisään lyöty.
Siinä oleskeli tähystäjä alinomaa pitämässä jääkenttiä silmältä.
Kaksi päivää siitä kuin priki oli ulkounut Liverpool-saaren näkyvistä,
nousi yhtäkkiä tuima ja kuiva tuuli, tuoden muassaan melkeän kylmän.
Muutamia merkkiä alkavasta talvesta jo havaittiin. _La Jeune-Hardiella_
ei ollut silmänräpäystäkään menettää, tie kun kohta oli sille perin
salpautuva.
Syyskuun 3 päivänä aamulla saapui _La Jeune-Hardie_ Gaël-Hamken lahden
tasalle. Maa piti nyt löytyä kolmen peninkulman päässä alla tuulen.
Tämä oli ensi kerta kuin priki pysähtyi jääkentän eteen, jossa ei ollut
laisinkaan rakoa mistä olisi sisään purjehtinut ja joka oli ainakin
peninkulmaa leveä. Siispä oli välttämätöntä käyttää sahoja,
jos mieli päästä jään läpi. Rännin suunta rastikoittiin niin, että
virta oli poisviepä lohkotut jääkappaleet. Koko miehistöä käytettiin
liki kaksikymmentä tuntia tähän työhön. Miehillä oli kova työ;
monesti täytyi heidän mennä veteen vyötäisiä myöten, ja heidän
hylkeennahka-saappaansa olivat nyt perin vaillinainen suoja.
Muutoin on näillä korkeilla leveyspykälöillä kaikkinainen ponnistuttava
työ hengityksen vaikeuden tähden suorastaan uuvuttavaa, ja vahvinkin on
pakoitettuna työtänsä ehtimiseen keskeyttämään.
Viimein ränni saatiin valmiiksi ja priki selville sitä niin kauan
viivyttäneestä jäästä.