V.

Liverpool-saari.

Priki purjehti siis miltei aivan aukinaisella merellä. Mutta edempäuä

taivaanrannalla osoitti vaalea, tällä kertaa liikkumaton kuume

liikkumattoman pinnan lähisyyden.

Jean Cornbutte piti yhä edelleen kurssia Brewster-nientä kohti ja

läheni jo niitä tienoita, joissa ilma on erinomaisen kylmä, kun

auringon säteet tulevat sinne vasta sitte, kuin ovat paljon

heikontuneet vinosta suunnastansa.

Elokuun 3 päivänä oli priki liikkumattomain ja yhtenäisten jääpantain

keskellä. Pääsypaikat olivat monesti puolta kaapelipituutta leveitä, ja

_La Jeune-Hardien_ täytyi tehdä tuhansia mutkia, jotka toisinaan olivat

panneet sen kiertämään kompassin ympärinsä.

Penellan hoiteli Mariata mitä ahkerimmalla huolella ja sai hänen,

pakkasesta huolimatta, joka päivä viettämään pari -- kolme tuntia

kannella, koska näillä leveyspykälöillä ruumiin liikunto on terveyden

välttämätön ehto. Muuten Maria oli yhä edelleen hyvällä mielellä.

Kanssapuheensa näytti ikäänkuin uudelleen rohkaisevan matruuseja, ja

kaikki kunnioittivat häntä vilpittömästi. André Vasling näytti

innostuneemmalta kuin koskaan ennen ja etsi kaikkia tilaisuuksia

saadakseen hänen seurassaan olla, mutta ikäänkuin jotakin aavistaen

vastaanotti tämä nuori tyttö hänen huomallisuutensa eräänlaisella

kylmyydellä. Helposti voi ymmärtää, että tulevaisuus enemmin kuin

nykyisyys oli esineenä André Vaslingin kanssapuheilla, ja ettei hän

salannut niitä monia ja uskottavia syitä, jotka tekivät varsin

todenmukaiseksi, että haaksirikkoutuneet olivat hukkuneet. Hänen

ajatuksensa mukaan oli nyt vahinko tapahtunut kuin tapahtunutkin, ja

Marian olisi nyt jollekin toiselle huoli uskottava tulevaisuudestansa.

Kuitenkin Maria tuskin vielä lieneekään oikein oivaltanut mitä André

Vasling tarkoitti, syystä että tämän suureksi kiusaksi kanssapuheet

eivät koskaan päässeet olemaan pitkällisiä. Penellan keksi aina jonkun

keinon pistäytyä väliin ja hävittää André Vaslingin esityksien

vaikutuksen muutamilla lohdullisilla sanoilla.

Muuten tämä tyttö ei kuluttanut aikaansa joutilaisuudessa. Penellanin

kehoituksesta laitti hän talvivaatteensa kuntoon; oli näetsen

välttämätöntä, että hän kokonansa muutti pukunsa. Tavallisten

naisvaatteiden muoti ei sopinut tässä kylmässä ilma-alassa. Hän teki

siis itselleen eräänlaiset turkiksilla vuoritetut housut, jotka jalkain

paikoilta olivat hylkeennahalta päällystetyt. Hameet eivät ulottuneet

alemma kuin polviin asti, etteivät lumihangissa venyisi. Turkilla

sisustettu, tarkasti ruumiille keveltyvä kohtu peitti ylä-osan

ruumista.

Niinikään valmisteli miehistökin joutohetkinään talviasuaan täyteen

kuntoon. He tekivät suuren joukon pitkävartisia hylkeennahka-saappaita,

taitaaksensa huoleti kynnellä lunta kulkuretkillänsä. Näin oli kaikilla

koko purjehtimisen ajalla työskentelemistä.

André Vasling, joka oli erittäin taitava pyssymies, ampui useissa

tiloissa vesilintuja, joita lukemattomina parveina laukuili aluksen

ympärillä. Eräänlaiset haahkatelkät varustivat laivaväen oivallisella

tuoreella lihalla, terveelliseksi vaihetukseksi suolaisen kanssa.

Vihdoin viimein tuli priki tuhansia mutkia tehtyään Brewster-niemen

näkyville. Vene laskettiin mereen. Jean Cornbutte ja Penellan menivät

maalle ja näkivät rannikon olevan aivan aution.

Heti sen jälkeen lähti priki jälleen purjeille, kurssi Liverpool-saarta

kohti, jonka Scoresby löysi 1821, ja laivaväki päästi hurrahuutoja

nähdessään maan-asukkaita juoksevan pitkin rannikkoa. Heti ruvettiin

hieromaan tuttavuutta heidän kanssansa muutamain heidän kieleensä

kuuluvain sanain avulla, mitkä Penellan tunsi, ja muutamilla

puheenparsilla, joita he itse olivat valaskalan pyytäjiltä oppineet.

Grönlantilaiset ovat pieniä ja paksuja; heidän pituutensa on harvoin

yli neljän jalan ja kymmenen tuuman; ihonsa on punasilpeinen, muoto

pyöreä ja otsa matala; musta tukkansa riippuu suorana pitkin selkää;

hampaansa ovat turmellut, ja heissä on aine senlaiseen pitaliin, mikä

kalaa syövillä kansoilla on omituisena.

Rauta- ja kuparipalaisista, joiden perään ovat sangen halukkaita, nämä

ihmisparat tarjosivat karhuntaljoja, merikoiran-nahkoja sekä nahkoja

kaikista elävistä, mitkä tavallisesti hylkeen nimeen käsitetään. Jean

Cornbutte sai tavattoman halpaan hintaan kaikkia näitä kaluja, jotka

tulivat olemaan hänelle suureksi hyödyksi.

Kapteini teki sitte maan-asukkaille ymmärrettäväksi, että hän oli

hakemassa erästä haaksirikkounutta alusta, ja kysyi, eikö heillä ollut

mitään tietoa semmoisesta. Eräs heistä piirrusti hetikohta lumelle

eräänlaisen aluksen ja sanoi, että semmoinen alus kolme kuukautta sitä

ennen oli nähty pohjoisessa päin. Myös selitti hän, että suoja-ilma ja

jääkenttäin liikkeelle lähtö oli estänyt maan-asukkaat koettamasta

saada selkoa aluksesta. Heidän veneensä ovatkin tavattoman keveät

eivätkä voi pitää merta semmoisissa tiloissa.

Nämä tiedot, niin vaillinaiset kuin olivatkin, rohkaisivat kuitenkin

matruusit yritystä toimeen panemaan ja Jean Cornbutten taivuttamaan

heidät mukaansa vielä kappaleen matkaa edemmä jäämerelle.

Ennenkuin lähdettiin Liverpool-saarelta, ostettiin kuusi yhteen

valjastettavaa eskimolaista koiraa, jotka kohta perehtyivät

laiva-elämään. Priki nosti ankkurinsa elokuun 10 päivänä aamulla ja

laski, vinhan viuhkan myödittäessä, pohjoista suuntaa.

Nyt oli tultu pisimpiin vuoden päiviin, eli toisin sanoen, aurinko,

joka ei mennyt alas, ennätti tehdä korkeimman lukumäärän ympyröitä,

minkä se tekee taivaanrannan päällite.

Tämä yön täydellinen poissa-olo ei kumminkaan tuntunut tukalalta, kun

sumu, sade ja lumi peittivät aluksen pimeydellä, yhtä synkällä kuin

yön.

Jean Cornbutte, joka oli päättänyt mennä niin pitkälle pohjoiseen kuin

taisi, alkoi käydä toimiin terveystilan varjelemisesta. Välikansi

suljettiin peräti, ja ainoastaan joka aamu pidettiin huoli ilman

muutoksesta. Kamiinit (rauta-uunit) pantiin paikoilleen, ja torvijohdot

järjestettiin niin, että antaisivat niin paljon lämmintä kuin

mahdollista. Väelle annettiin se neuvo, etteivät pumpulipaidan päällä

pitäisi enempää kuin yhden villapaidan ja että pitäisivät nahkatakkinsa

tiiviin napitettuina. Muuten ei vielä ruvettu lämmittämään, koska

halko- ja sysivarastojen säästäminen varsinaiseksi pakkas-ajaksi oli

tähdellinen asia.

Lämpimiä juomia, niinkuin kahvea ja teetä, jaettiin miehille

säännöllisesti joka namu ja ilta, ja koska oli varsin hyödyllistä

saattaa vuoroitella suolaisen ja tuoreen lihan suhteen, niin käytiin

suorsia ampumassa, joita oli kosolta.

Jean Cornbutte ripustutti myöskin ison maston latvaan niinsanotun

"vareksen pesän", eli tynnyrin, jonka toinen pohja oli sisään lyöty.

Siinä oleskeli tähystäjä alinomaa pitämässä jääkenttiä silmältä.

Kaksi päivää siitä kuin priki oli ulkounut Liverpool-saaren näkyvistä,

nousi yhtäkkiä tuima ja kuiva tuuli, tuoden muassaan melkeän kylmän.

Muutamia merkkiä alkavasta talvesta jo havaittiin. _La Jeune-Hardiella_

ei ollut silmänräpäystäkään menettää, tie kun kohta oli sille perin

salpautuva.

Syyskuun 3 päivänä aamulla saapui _La Jeune-Hardie_ Gaël-Hamken lahden

tasalle. Maa piti nyt löytyä kolmen peninkulman päässä alla tuulen.

Tämä oli ensi kerta kuin priki pysähtyi jääkentän eteen, jossa ei ollut

laisinkaan rakoa mistä olisi sisään purjehtinut ja joka oli ainakin

peninkulmaa leveä. Siispä oli välttämätöntä käyttää sahoja,

jos mieli päästä jään läpi. Rännin suunta rastikoittiin niin, että

virta oli poisviepä lohkotut jääkappaleet. Koko miehistöä käytettiin

liki kaksikymmentä tuntia tähän työhön. Miehillä oli kova työ;

monesti täytyi heidän mennä veteen vyötäisiä myöten, ja heidän

hylkeennahka-saappaansa olivat nyt perin vaillinainen suoja.

Muutoin on näillä korkeilla leveyspykälöillä kaikkinainen ponnistuttava

työ hengityksen vaikeuden tähden suorastaan uuvuttavaa, ja vahvinkin on

pakoitettuna työtänsä ehtimiseen keskeyttämään.

Viimein ränni saatiin valmiiksi ja priki selville sitä niin kauan

viivyttäneestä jäästä.

Talvenpito pohjoisissa jäissä; Mont-Blanc vuorelle nousu: Kaksi kertomusta · 第 11 / 24 题