On susiaki suwussa,
perehessä perkeleitä.
On suuna, kun simppu päänä.
On suuta sanan siaksi,
päätä mielen kukkaroksi.
On suwussa susiaki,
perintiessä petkeliä.
On syöjä säästäjällä'i,
ottaja idartawalla'i.
On tielläki sioa,
mutt' on wartta wirsullaki.
On tuollaki puolen mailmaa: sanoi akka,
kun kepillään aidan raosta pisti.
On työn aika laiskallaki,
säästön aika syöjälläki.
On työtä ostamattaki.
On työtä turkittaki, 4380
takittaki tarkenepi.
On walta wallallaki,
wäki Wäinämöiselläki.
On wara katsoa, ehk' ei ostaa.
On waras warkahallaki.
On weisuja weisaajalla.
On wettä ja tulta waiwaisellaki.
On wettä köyhälläki,
rikkahallaki likoa.
On wettä waiwaisellaki.
On wikoa wiinallaki,
jos lie muuki willitys.
On wirka warkahallaki.
On wuoden woitunaki, 4390
kesäkauden keitonaki,
ajan aidan witsanaki.
On wuotta woita syödä,
aikoa hywin eleä.
On wälin aika linnassaki.
On yötä yökköisellä,
Annin päiwän aikuisella.
Onneansa kuki kiittää.
Onnellaan mies eläpi,
waan ei paljolla wäellä.
Onnellaan mies sodassa,
ei wäen paljoudella.
Onnen tytär ensimäinen:
kaikki kankahat kutopi,
kaikki lapset liekuttapi.
Onneton se maakunta, jonka läwitse
kuningas kulkee.
Onneton se waltakunta, jossa on
lapsi kuningas.
Onneton weljensä orja, 4400
sisarensa käskyläinen.
Onnettoman ohran kylwö
päiwän päästyä pesähän.
Onni miehen edellä käypi,
tapa tallaapi takana.
Onni orjana pitäpi,
onni orjan käskiänä.
Onni ottaneen, wilja wieneen,
köysi kaipaajan kaulaan.
Onni uudelle tuwalle,
lapsenlykky lattialle.
Onni uutehen tupahan,
hywä wuosi wierahaksi,
Jumala käwiämeksi.
Onni yksillä, kesä kaikilla,
Jumala jokaisella.
Opeta koiraa lihaa syömään.
Opettaa susiki poikansa ulwomaan.