Omaansa kuki kiittää.
Omaansa lempoki nuolee.
Oman kattilan ala jokainen walkiata koijaa.
Oman kattilansa alle kuki hiiliä kokoo.
Omanaan sen pitää, minkä merrasta löytää.
Omansa hyvä kenenki:
omansa mökön munansa,
kaakkolinnun poikaisensa,
sammakonki lakkopäänsä.
Omansa tietää, toisen ei tiedä.
Omat kunki kaunihit,
mustat muiden walkoisetki.
Omat maat makuisimmat,
omat maat mieluisimmat.
Omenainen oma kunki, 4320
musta muiden walkoinenki.
On aikaa herrain kiireissä.
On aikoa iässä:
miehen waimonsa walita,
kumpalinsa kuulustella.
On aikoa iässä:
tehdä kauppa kahtainki.
On herra herrallaki,
isännälläki isäntä.
On herra herrallaki,
waiwaisellaki Jumala.
On herra herroillaki,
jos ei muuta, niin Jumala.
On herroilla huomenia,
talonpojilla päiwiä.
On herroilla hywääki huowia, tarwitaan rasuwäkiki.
On hiirellä usiampiaki reikiä.
On hiisi hywimmälläki, 4330
jaloimmallaki Jumala.
On himo hirwelläki,
halu haapalinnullaki.
On hulluja kylwämättäki.
On hywä wähäki, leipää palaki.
On hywällä montaki nimeä, pahalta katoo ainoaki.
On joessa joita kuita: hakojaki, haukiaki.
On joukko Jorottaria,
paljo Paawon tyttäriä:
juowat joulutynnyrini,
syöwät syöttilässikani.
On joukossa jotaki,
karjassaki kirjawia,
sukukunnassa susia,
petoja perintehessä.
On joulu köyhälläki,
laskiainen laihallaki.
On kalikoita, jos koiriaki.
On kaloja tyynessä wedessä, 4340
jos juoksewassaki.
On kekri kehnollaki,
laskiainen laiskallaki.
On kekri köyhälläki,
joulujuhla waiwaisella.
On kieltä matoinki syödä,
ääntä ilmahan kadota.
On koiria, jos kalikoitaki.
On kuowilla nokkaa, mutta on kunnotonta.
On kurjessa luuta, jos lihaaki.
On lampaan päässä hywiäki paikkoja.
On luoja köyhälläki,
waiwaisellaki Jumala.
On maata metson matoa,
kuusia orawan olla.
On maata muuallaki, 4350
ilmoa edempänäki.
On mieltä metsollaki,
jos metsonki ampujalla.
On miestä jäälläki nähden,
ehk' ei piippua pirtissäkään.
On naidessa eloa,
humalassa rikkautta.
On nauloja, jos reikiäki.
On neuoja, jos pahoja päiwiäki.
On niitä syöty, ehk' ei saatu:
sanoi Hämäläinen silakoita.
On näihin osa minunki:
Jumalan jywäkekohin,
onnen ohrahaasioihin.
On näitä nähty, ehk' ei syöty:
sanoi Hämäläinen silakoita.
On näkiöitä, jossa tekiöitä.
On oltu orjanaki, 4360
on orjan pitäjänäki.
On onni orwollaki,
waiwaisellaki Jumala.
On ontta ilman olla.
On ottaa'ki, on jättää'ki
hywän miehen naurismaassa.
On parta pukillaki,
waan ei miehen mieltä päässä.
On parta pukillaki,
waan ei panna pöydän päähän.
On puuta metsässä tuhmaki tuimella.
On päiwiä, jos pahoja säitäki.
On sappi särjelläki.
On sielu waiwaisellaki.