Kun ohran hiukset näkywät,
warresta silloin wiikatteesi.
Kun oisi kiwi leipänä ja wesi juomana,
sitte laiskan elää kelpoaisi.
Kun oisin paimenna poloinen,
eli paimenen tytärnä,
kuuluisi kulosta ääni,
heläjäisi heinikosta.
Kun oisin poikana poloinen,
kalki jousen kantajana,
ei ne pyyt pyhää pitäisi,
orawaiset oisi jouten.
Kun olin ennen nuorra miessä,
miekkani kädessä kääntyi,
kun kewyisin haawan lehti,
eli leppäinen palikka.
Kun olin ennen nuorra miessä,
nuorra miessä naimatonna,
moni katsoi muotohoni,
warteheni walkoitteli.
Kun olin ennen nuorra miessä,
sylen syöksin keihäswartta
peltohon alaperähän,
maahan mättähättömähän.
Kun olin miessä nuorempana,
hersyin heinän karwaisena:
aidan kolkat woita lypsi,
kiwoiset muni munia.
Kun olin miessä nuorempana,
toki tunsin laskuwäylät,
kosket kulkia osasin:
tousa oli toisessa kädessä,
toisella pidin pereä.
Kun olin miessä nuorempana, 2980
tunsin mie tupakan juoda,
piipun suussani piteä.
Kun olin miessä nuorempana,
wielä wiinan juomatonna,
piti piikaiset hywänä,
waimot pääni walkiana.
Kun olisi -- Kun oisi.
Kun olisin -- Kun oisin.
Kun on kaukana, niin ammoo,
kun on likellä, niin puskee.
Kun on kurja kumpalina,
niin on karhu kantapäillä.
Kun on kuusen kaatajata,
kyllä on oksan ottajata.
Kun on liki, niin puskee,
kun on kaukana, niin ammoo.
Kun on miniä mielellinen,
niin on lanko laadullinen.
Kun on oikein Otawa,
sarwet suoraan suwehen,
pursto perin pohjaisehen:
silloin nuorten nousuaika,
wanhojen lepuu-aika.
Kun on onneni kowempi, 2990
niin on suuni rohkiampi.
Kun on peukalo urosta,
niin on naista naukiampi.
Kun on puola puolikypsi,
niin on pelto kokokypsi.
Kun on päiwä puolessa,
niin on nälkä suolessa.
Kun on pääsnyt suusta,
niin pitää päästä kukkarosta.
Kun on ruossa, niin on reessä;
karhella kahden isännän.
Kun on ruossa, niin on reessä,
ylisellä pieleksessä.
Kun on usma uunna wuonna,
silloin halla heinäkuussa,
talwi keskellä keseä.
Kun on wampa warpahassa,
sydäntäki syytelepi.
Kun on ämmä puhetmiesnä,
niin on piru konttimiesnä.
Kun pää poikki pannaan, 3000
jo silloin jalatki jokeen joutaa.
Kun rikkaat riitelewät,
silloin köyhä rauhan saapi.
Kun rupesi, niin repesi.
Kun tahdot talwisen waimon,
ota olkihuonehesta,
riusan warresta walitse,
kiwenpuusta kihlaele.
Kun tulee alotetuksi,
niin tulee kulutetuksi.
Kun tulee otetuksi,
niin tulee annetuksi.
Kun tulepi tuskan soutu,
hätäpäiwä päälle saapi,
silloin luotan luojahani,
turwaan Jumalahani.
Kun tämä kana katopi,
punaposki pois tulepi,
siwu tästä tiet tehdään,
rannan kautta raiwataan.
Kun tämä kana katopi,
tämä lintu liikahtapi,
niin tämä kartano katopi,
tämä linna liikahtapi.
Kun työ loppuu, loppuu leipäki.
Kun warkaat riitelewät, silloin 3010
talonpoika hewoisensa saa.
Kun wäärän puun pesään panee,
wähempi muita mahtuu.
Kuni korennot kolisi,
sini räätikät menestyi.
Kuningas kurjaki kotonansa.
Kuningasta kuuleminen,
herroja kumartaminen.
Kuningasta kuuleminen,
waltoa wapiseminen.
Kunis huiskat hunnullisna,
sinis huiskat huolellisna;
kunis liikut liinallisna,
liikut liioissa sanoissa.
Kunnia edellä käypi,
tapa tallustaa jäljessä.
Kunnia hywä tapa, ehkä yksin huonehessa.
Kunnia hywä tapa, puuro hywä ruoka.
Kunnia hywä tawaksi, 3020
wiljawuosi wierahaksi.
Kunnia hywä tawara,
hywä wieras wiljawuosi.
Kunnia sille, jolle kunnia tulee.
Kunniaa sonnin suuret sarwet.
Kunniaksi härjällä suuret sarwet.
Kunniata Kaian kaikki:
wyöllähän kodan awaimet.
Kunpa nyt oisi suuta korwiin ja watsaa polwiin,
sanoi kerjäläinen munarokkaa syödessä.
Kuolema kowinta työtä,
majan muutto surkeinta.
Kuolema on kuuro ja sokia: ei kuule,
eikä näe, koska häntä rukoillaan.
Kuolema ruton seassa,
uni torkan portahalla.
Kuolten koira tapansa heittää, 3030
paha koira ei kuoltenkaan.
Kuolten työ loppuu.
Kuoltuansa koira paranee.
Kupu syöpi kukkaisetki,
watsa waskirenkahatki.
Kurja akkaki aseetta.
Kurja hankahan kutoja,
waiwainen wenetten seppä.
Kurjaki kotonansa kuningas on.
Kurjalla ei ole kotia,
katalalla kartanoa.
Kurjella on kumia kulkku,
kajawalla pitkä kaula.
Kurjen teitä kulkeminen,
käyminen kärjen uroa.