Kun kynä katoo, niin kynsi kaswaa.
Kun käsi hywän tekepi,
sitä silmä katselepi.
Kun käteen, niin kärsään.
Kun laiska liikkeelle lähtee,
niin hän kotonsa koipee.
Kun lapsi saa, mitä itkee,
niin se on ääneti.
Kun lie tosi, niin seisokoon;
kun lie walet, niin waipukoon.
Kun mies wanhenee, niin tarha pienenee.
Kun minä kuolen kuulu piika,
katonen kasariwaski,
jääwät sulhoiset surulle,
miehet mielimurtehille.
Kun minä suutuin surwomasta,
wäsyin wettä kantamasta,
suurus suustani putosi,
hywä leipä leuoiltani.