Kurkko-huttu, huora-emäntä.
Kussa ei ole pelkoa, siinä ei ole häpyä.
Kussa ei ole pelkoa, siinä ei ole toiwoa.
Kussa haaska, siinä korpit.
Kussa kaakku leiwotaan,
siinä toista toiwotaan.
Kussa kaakku syödään,
siinä kaksi saadaan.
Kussa kipu, siinä käsi,
siinä silmä, kussa armas.
Kussa kotka lounahtaa,
siinä linnut pienemmätki.
Kussa laki lakkaa, siinä waiwaisuus alkaa.
Kussa minun kultani kuiskuttaa, 3050
sinne minun silmäni luikuttaa.
Kussa on Jumalan kirkko,
pirun on kappeli likellä.
Kussa on musta kauhan warsi,
siin' on laiska piian warsi.
Kussa on syömärit urohot,
siin' on koirat koukkuseljät.
Kussa on waimot wattikkaiset,
siin' on waiwaiset wasikat.
Kussa pelko lakkaa,
köyhyys tykö pakkaa.
Kussa peura pehtelepi,
siihen karwa katkeapi.
Kussa työ tehdään,
siinä ruoka syödään.
Kussa woitto, siinä'i wahinko.
Kussa wähä kimalaisia,
siinä wähä hunajata.
Kuta en kuulle laulajaksi, 3060
enkä tienne tietäjäksi,
sen minä siaksi laulan,
muutan mullan tuhmniaksi.
Kuta kukko noukahtaa,
se kanahan kapsahtaa.
Kuta wanhempi pukki,
sitä kowempi sarwi.
Kuteelleen kangas kaunis,
leipä hieretjauhoillehen,
neiti kaswanaisillehen.
Kutojaansa tutkamensa,
luojaansa kerinpalaiset.
Kutsumaton wieras, keittämätön rokka.
Kuu kesään kirwiäisestä,
wähä wästäräkkisestä.
Kuu kiurusta kesään,
puoli kuuta peipoisesta,
wiikkokausi kiwenwiasta,
yksi päiwä pääskyisestä,
wästäräkistä ei wähäkä.
Kuu leiwosta kesähän,
puoli kuuta pulmoisesta,
wiikko wittalintuisesta,
tuskin päiwä pääskyisestä.
Kuu lierusta kesähän,
wiikko wittalintuisesta.
Kuuloansa koiraki haukkuu, 3070
ei aina näkemiänsä.
Kuultelee hywää syömätönnäki.
Kuultuansa koira haukkuu,
eikä aina nähtyänsä.
Kuuluisa rikkaan tauti,
mutt' ei köyhän kuolemaka.
Kuuluu kurikan ääni,
naulan päähän napsuttaa.
Kuuluu kuuman kuikkuna,
waikk' ei mämmin mähkinä.
Kuuluu rikkaan potiki,
ei köyhän kuolokaan.
Kuumeheksi kuun kehikko,
poutimoiksi päiwän sääri.
Kuumeheksi kuun kehäinen,
sateheksi päiwän sappi.
Kuuntelee, kun torutaan,
kääntelee, kun lyödään.
Kuuro päiweä kulupi, 3080
hywä hetki heiahtapi,
köyhän miehen kenkiessä,
waiwaisen warustaessa.
Kuuro päiweä kulupi
köyhän kauan kengittäissä:
milloin rätti räpsähtää,
kulloin paula pauskahtaa.
Kuuro päiweä kulupi
laiskan kauan kenkiessä.
Kuuron pilwestä satapi,
kajanneesta kaiken päiwän.
Kuusen juuret kuiwettuwat,
waan ei kuiwu kyyneleni.
Kuuset paukkaen palawat,
ämmät ähkäen eläwät.
Kuwa kaunis syömättä, mutta ei ihminen.
Kuwa syömättä eläpi,
miesi leiwällä, lihalla,
puurolla, kalarokalla.
Kuwaisensa kukkoki tekee.
Kuwuksi kulon kewäisen,
sykysyisen taudiksensa.
Kuwustansa kukko laulaa, 3090
wihkostansa lehmä lypsää.
Kydyn kytken kynnyksehen,
nadon naittelen kylälle,
anopen susille syötän,
apen karhuille rewitän.
Kydyt kyinä kynnyksessä,
nadot nauloina owissa.
Kyliä myöten kerjääjä kulkee.
Kyljet luita werkkaisemmat.
Kylkehen kyläinen ruoka,
se kohti kotoinen ruoka.
Kylkehen kyläinen syönti,
äsken kohtuhun kotoinen.
Kyllin syönyt röyhtelee,
nälkäistä näännyttää.
Kyllä aika tawaran nauttii.
Kyllä aina antaa saapi.
Kyllä akoilla unia on,
waiwainen ne kaikki selitti. 3100
Kyllä eläwä kuolewansa tuntee.
Kyllä eläwä palawansa tuntee.
Kyllä etsiwä hewoisen kaupan löytää.
Kyllä helisewä hyppääwiä saa.
Kyllä hepo kannuksen tuntee.
Kyllä hewoinen ajajansa tuntee.
Kyllä hipiä lämpimänsä tuntee.
Kyllä huntu huolta tuopi,
palttina pahoa mieltä,
liina liikoja sanoja,
pellawa perättömiä.
Kyllä huoli wirttä saapi,
muret wirttä muistuttapi,
kaiho kantapi sanoja,
mielalaiset arweloita.
Kyllä hywin syöden kalua menee; 3110
elää köyhä wähälläki.
Kyllä hywin eläissä paljoki kuluu.
Kyllä hywä hewoinen pian pyrystä päästää.
Kyllä hywä hiljaisensa takaa saa,
waan ei paha pikaistansa.
Kyllä hywä itsensä lyöpi,
paha ei lyödenkään parane.
Kyllä hywä lapsi itse witsansa tuopi.
Kyllä hywän pinon tykönä on
hywä lastuja poimia.
Kyllä hywästäki kuollaan,
pahastaki parataan.
Kyllä hywää jäämänki on.
Kyllä härkä häntänsä tarwitsee,
jos ei ennen niin kesällä.
Kyllä härkä juuret syö, kun kukka 3120
maahan saa.
Kyllä härkä jäniksen tapaa,
jos ei muolla niin kattilassa.
Kyllä häpeemättömän hywä elää on.
Kyllä häwyttömän elää kelpaa.
Kyllä ikä tawarata kokoo,
waikka ei tawara ikää lisää.
Kyllä ilma ääntä wetää.
Kyllä jalan juuressa kunki tauti on.
Kyllä jalka kengän sioittaa.
Kyllä Jumala hywä mies on:
korjaa monta pahaa miestä.
Kyllä Jumala luodut lapset ruokkii.