Ei sana siaa tee.
Ei sanan sakeudesta,
makkaran kiperyydestä.
Ei sanat salahan jouda,
eikä luottehet lowehen.
Ei sanat sanoihin puutu,
wirret weisaten wähene.
Ei sanoista siltaa saada,
puita siihen tarwitahan.
Ei sanoma -- Ei sana.
Ei sanoma siiwittä lennä,
puhumatta kauas kuulu.
Ei saukko salaa saada,
näkemättä näädän poika.
Ei saunasta kastumatta päästä.
Ei sawu niin nouse, ettei walkiata 950
alla ole.
Ei sawua, jos ei tulta.
Ei se anna, joka kysyy.
Ei se anowalle anna,
joka ei anna waitelewalle.
Ei se auta ampuminen,
kun ei ole nuolen noutajoa,
wasaman wakuuttajoa.
Ei se eksy, joka kysyy,
eikä kaadu, joka katsoo.
Ei se hullu ole, joka anoo,
waan joka antaa.
Ei se hywää lihaa ole,
jota mustalaisellen paljon annetaan.
Ei se hywää suo, joka ei pahaa ilmoita.
Ei se itse hätäy, joka ei toista auta.
Ei se jouda raamattua tutkimaan, 960
joka härkiä ajaa.
Ei se jouda Syyrakkia tutkiin,
joka härkiä kylkiin hutkii.
Ei se kaunista kanna,
joka ei kallista anna.
Ei se kipiä, waan se häpiä.
Ei se koira orawaa hauku,
joka wäkisen metsään wiedään.
Ei se koira wingu, jota luulla lyödään.
Ei se kuwussa ole, joka nokassa on.
Ei se lasten leikki ole,
koska wanhat muorit hyppääwät.
Ei se liha, mutta se liemi.
Ei se lintu liion lennä,
jolta on siiwet leikattuna.
Ei se lyö, joka hätistää, 970
eikä pure, joka haukkuu.
Ei se mies metsästä puuta tuo,
joka pelkää joka puun päällensä kaatuwan.
Ei se mies ole, joka rahan saapi,
waan se, joka pitää.
Ei se mitään haittaa,
että talonpoika tyttärensä naittaa.
Ei se muita auta, joka ei itsiänsä hätyytä.
Ei se niin kuukka ole, kuin ontuu,
eikä niin waiwainen, kuin walittaa.
Ei se niin ole, kuin näin on.
Ei se ole hädässä ollut, joka ei toista auta.
Ei se ole ihmeitä nähnyt,
jok'ei ole nähnyt juopunutta.
Ei se ole ihmeitä nähnyt, joka on nähnyt
juopuneita, waimoja alastomia.
Ei se ole koiralta purtu, 980
joka on lailta woitettuna.
Ei se ole mies, joka wiran saa,
waan se, joka wiran pitää.
Ei se ole narri, joka narraa,
waan se, joka antaa itsensä narrata.
Ei se ole pila, jota pilataan,
waan se, joka itsensä pilaksi tekee.
Ei se ole wahingoksi, waikka siemen peltoon
warisee, kyllä toinen jywä päälle kaswaa.
Ei se ole waiwatta, joka ei ole syntymättä.
Ei se paljoa katso, joka ei omaansa katso.
Ei se pantawa pahene,
kun ei pania pahenne.
Ei se pappi paljon söisi,
papin lapset paljon syöwät.
Ei se parkuen parane,
eikä huutain huokene.
Ei se pilkkaa, joka peiaa, 990
eikä naura, joka hewoista kantaa.
Ei se pouka puohtimessa,
joka ei wappuna waossa.
Ei se pääse kuolematta,
joka ei päässyt syntymättä.
Ei se sanasta tiedä, joka ei puolesta älyä.
Ei se sikaan tule, joka sukuun tulee.
Ei se siwuun tule, joka siaan tulee.
Ei se susiin tule, joka sukuunsa tulee.
Ei se suussa, mikä noukassa.
Ei se Syyrakkia tutki,
joka ruoskalla härkää sutkii.
Ei se tapojansa paranna,
joka ei mieltänsä pahoita.