KAHDESKYMMENES RUNO.

Odysseus jäi alas saliin ja heittäytyi pehmeitten vuotien päälle

pitkäkseen. Siinä hän maatessaan huomasi nuorten palvelijattarien

nauraen poistuvan palatsista kosijain luo öisiin iloihin ja

vihastuneena Odysseus mietti, kostaisiko hän heille heti. Mutta itsensä

hilliten hän löi rintaansa, virkkaen:

"Vaiti, sydän! Olethan pahempaakin kärsiä saanut, täytyihän sinun nähdä

kyplopin surmaavan toverisi, kuinka et tätä jaksaisi kestää."

Hänen siinä unetonna maatessaan läheni häntä Atene, lausuen:

"Miksi yhä valvot, onneton? Olethan omassa kodissasi, puolisosi ja

poikasi lähellä."

"Oikeassa olet, jumalatar", Odysseus vastasi. "Mutta mietin, miten

noista kosijoista yksin selviydyn."

"Olet epäuskoinen, Odysseus", naurahti Atene. "Moni saa tyytyä halvan

tallirengin apuun, ja olenhan minä toki jumalatar, joka olen sinua

tähänkin asti ahdingoista auttanut. Mutta nyt on sinun nukuttava, ilman

unta ei kukaan kestä."

Odysseus vaipuikin vahvistavaan uneen, mutta hänen puolisonsa heräsi

aamuyöstä ja ratkesi katkeraan itkuun.

"Oi, Artemis, Zeun pyhä tytär", hän alkoi rukoilla. "Lähetä nuolesi

minuun, niin pääsen pois elämästä ja sen kärsimyksistä. Uneksin, että

Odysseus oli täällä luonani, ja se uni oli niin selvä, etten tahdo

voida uskoa sen olleen vain unta."

Odysseus heräsi valitukseen, nousi nopeasti vuoteeltaan ja kohottaen

kätensä kohti korkeutta hän kääntyi Zeun puoleen:

"Suuri Zeus! Olet minua auttanut maa- ja merihädässä, auta minua nytkin

ja näytä minulle jokin merkki."

Samassa antoi Zeus ukkosensa jyristä ja heti kuuli Odysseus toisenkin

hyvän enteen. Läheisessä myllyhuoneessa, jossa aina kaksitoista naista

yötä päivää oli jauhamassa, kuului jauhavan naisen ääni:

"Oi, Zeus, kaikkien jumaltenkin isä. Korkeudessasi annoit ukkosen

jyrähtää. Jollekin ihmiselle se oli merkkinä, olkoon minullekin. Älä

salli kosijain enää huomenna täällä asustaa. Polveni väsyvät ainaisesta

jauhamisesta. Olkoon tämä heidän viimeinen elinpäivänsä!"

Odysseus iloitsi kuullessaan sekä jyrähdyksen että naisen sanat.

Jo saapuivat saliin palvelijattaret, sytyttivät tulen ja järjestelivät

kaikki kuntoon. Jumalainen Telemakoskin heräsi, pukeutui ja astui

Eurykleian luo kysyen, onko vierasta hyvin kohdeltu.

"Oma syynsä on, jos vuode oli epämukava. Parempaa hän ei huolinut.

Ruokaa ja viiniä hän kyllä sai mielin määrin", vastasi uskollinen

vanhus, kiirehtien samalla neitosia jouduttamaan puhdistustöitään,

sillä tänään kosijat saapuisivat tavallista aikaisemmin. Kukin riensi

tehtävilleen. Jo läheni Eumaioskin tuoden kolme parasta syöttösikaa.

Hän kääntyi ystävällisesti Odysseun puoleen kysyen, saiko hän jo

osakseen parempaa kohtaloa kuin eilen.

"Jumalat heidän röyhkeytensä kostakoot", vastasi Odysseus.

Samalla läheni Melantioskin, vuohipaimen, tuoden tullessaan parhaat

vuohet. Hän ei malttanut taaskaan olla pilkkailematta vierasta:

"Vai täällä sinä yhä vetelehdit, laiskuri! Laita jo luusi täältä! Me

emme taida selvitä toisistamme ilman perinpohjaista tappelua."

Odysseus ei huolinut vastata moiseen puheeseen, nyykäyttihän vain

merkitsevästi päätään. Jo astui sinne Filoitioskin, kolmas paimen,

ajaen myöskin uhkeita tavaroita palatsiin. Hän läheni Eumaiosta

kysellen:

"Ken on tuo vieras kulkija, mistä maasta ja mitä sukua? Miesparka!

Muodoltaan hän on kuin kuningas. Mutta useinhan jumalat ottavat

näiltäkin onnenpäivät."

Hän läheni Odysseuta, tarttui hänen käteensä ystävällisesti virkkaen:

"Terve sinulle, vieras! Sinua katsellessani nousee kyynel silmääni,

sillä muistan jaloa isäntääni. Kenties hänkin kiertelee parast'aikaa

risoissaan ventovieraita maita. Jos hän taas Hadeessa jo on, säälin

häntä vielä enemmän. Sellaista isäntää oli ilo palvella. Jo olisinkin

aikoja sitten täältä lähtenyt, noitten korskeitten kosijain parista

poistunut toisille maille, ellen yhä odottaisi Odysseun paluupäivän

koittoa."

"Viisas näyt olevan, paimen", Odysseus vastasi. "Siksipä sinulle

sanonkin ja sanani valalla vahvistan: ennenkuin täältä tänään lähdet,

olet näkevä Odysseun palaavan ja kovasti kosijoille kostavan."

Lehmipaimen virkkoi silloin:

"Zeus sanasi toteuttakoon!" Ja uskollinen Eumaioskin yhtyi toivomukseen

kaikesta sydämestään.

Näiden uskollisten palvelijain siinä keskustellessa suunnittelivat

kosijat, miten surmata Telemakos. Mutta silloin lensi siitä ohitse

kotka, kynsissään vapiseva kyyhky.

"Siinä oli enne", Amfinomos virkkoi. "Aikeemme ei tule onnistumaan.

Käykäämme ennemmin aterioimaan."

Toisetkin siihen yhtyivät ja joukko painautui saliin. Odysseulle

Telemakos osoitti istuimen aivan ovensuussa ja virkkoi:

"Kas tässä viiniä! Istu siinä rauhassa. Tämä ei, näes, ole mikään

ravintola, vaan Odysseun talo, jossa minä nyt olen isäntänä. Ja te

kosijat, antakaa vieraamme istua rauhassa, ettei tappelua synny."

Kiukuissaan purivat kosijat huulta kuullessaan Telemakon sanat ja

Antinous sanoi:

"Ei ole helppoa kuulla noin rohkeita sanoja, mutta kärsikäämme, kunnes

Zeus toisin päättää."

Kotvan aikaa kului rauhassa, mutta jo alkoi taas kuulua pilkkasanoja ja

samelainen, upporikas Ktesippos ilkkui:

"Onhan oikeus ja kohtuus, että Telemakon vieraat saavat mitä muutkin

vieraat. Minäkin annan tälle lahjani."

Ja sen sanottuansa hän tarttui härän reisiluuhun ja heitti sen kohti

Odysseuta, joka kuitenkin ennätti väistää. Harmistuneena huudahti

silloin Telemakos:

"Sinun onneksesi se ei osunut, muuten olisi peitseni sinut lävistänyt

ja isäsi olisi saanut häitten sijasta valmistaa sinulle hautajaisia.

Eikö se teistä riitä, että omaisuuteni tuhlaatte, pitääkö

teidän solvata vieraitanikin. Soisin teidän ennemmin onnistuvan

murhahankkeissanne minua vastaan, kuin tahtoisin nähdä ainaista

ilkitöitten harjoitusta."

Kaikki vaikenivat, mutta pian virkkoi Agelaos:

"Älköön teistä kukaan pahastuko Telemakoon sanoista. Mutta tahtoisin

häntä itseään tekemään lopun tästä. Kosk'ei ole enää vähintäkään toivoa

Odysseun paluusta, olisi tietysti selvintä, että Penelope heti

valitsisi puolison itselleen, silloinhan sinä, Telemakos, saisit yksin

rauhassa hoitaa omaisuuttasi."

Telemakos vastasi siihen:

"En ole estellyt äitini avioliittoa, päinvastoin saisi hän vielä

runsaat lahjatkin. Mutta jumalat varjelkoot minua karkoittamasta häntä

kodista vastoin tahtoansa."

Atene herätti heissä silloin naurun halun, ja kaikki kosijat alkoivat

nauraa luonnotonta naurua kasvot vääntyneinä ja kyynelten valuessa

silmistä.

Silloin alkoi tietäjä Teoklymenos:

"Oi, ihmisparat, mitä nyt tuleekaan tapahtumaan. Katsokaa, pimeys

leijailee ympärillänne, kyyneleet silmistänne vierivät, oi, seinät ovat

veren tahraamat, tuskan huutoja kuuluu ja katsokaa, katsokaa, eteinen

on varjoja täynnä, piha samoin ja kaikki kiirehtivät Hadesta kohti!

Katsokaa, oi näettekö, aurinko on sammunut, murhan pimeys peittää

kaiken!"

Kosijat nauroivat yhä makeammin ja Eurymakos virkkoi:

"Tuo vieras on hullu! Taluttakaa hänet ulos valoon, koska täällä on

niin pimeä olevinaan."

"Terveet ovat jalkani, minulla on pari silmiä, samoin korvia, osaan

itsekin ulos ja lähdenkin heti, sillä kohta on jokaisen teidän hetkenne

lyönyt", lausui tietäjä, lähtien pois ystävällisen Peiraion luo.

Kosijat yhä nauroivat ja eräs heistä sanoi:

"Jopa sinulla on huono vieras-onni, Telemakos-parka. Toinen vieraistasi

on tuollainen rääsyläinen, toinen taas hullu. Tekisit viisaammin, jos

panisit molemmat laivaan ja veisit sikelien luo, siellä maksetaan

tuollaisista rahaa."

Näin ilkkuen nauttivat kosijat uhkeata aamiaistaan aavistamatta,

minkälaisen illallisen Odysseus Atenen avulla heille tulisi

valmistamaan.

Odysseun harharetket: Suorasanaisesti kerrottuna · 第 24 / 28 题