Odysseus jäi alas saliin ja heittäytyi pehmeitten vuotien päälle
pitkäkseen. Siinä hän maatessaan huomasi nuorten palvelijattarien
nauraen poistuvan palatsista kosijain luo öisiin iloihin ja
vihastuneena Odysseus mietti, kostaisiko hän heille heti. Mutta itsensä
hilliten hän löi rintaansa, virkkaen:
"Vaiti, sydän! Olethan pahempaakin kärsiä saanut, täytyihän sinun nähdä
kyplopin surmaavan toverisi, kuinka et tätä jaksaisi kestää."
Hänen siinä unetonna maatessaan läheni häntä Atene, lausuen:
"Miksi yhä valvot, onneton? Olethan omassa kodissasi, puolisosi ja
poikasi lähellä."
"Oikeassa olet, jumalatar", Odysseus vastasi. "Mutta mietin, miten
noista kosijoista yksin selviydyn."
"Olet epäuskoinen, Odysseus", naurahti Atene. "Moni saa tyytyä halvan
tallirengin apuun, ja olenhan minä toki jumalatar, joka olen sinua
tähänkin asti ahdingoista auttanut. Mutta nyt on sinun nukuttava, ilman
unta ei kukaan kestä."
Odysseus vaipuikin vahvistavaan uneen, mutta hänen puolisonsa heräsi
aamuyöstä ja ratkesi katkeraan itkuun.
"Oi, Artemis, Zeun pyhä tytär", hän alkoi rukoilla. "Lähetä nuolesi
minuun, niin pääsen pois elämästä ja sen kärsimyksistä. Uneksin, että
Odysseus oli täällä luonani, ja se uni oli niin selvä, etten tahdo
voida uskoa sen olleen vain unta."
Odysseus heräsi valitukseen, nousi nopeasti vuoteeltaan ja kohottaen
kätensä kohti korkeutta hän kääntyi Zeun puoleen:
"Suuri Zeus! Olet minua auttanut maa- ja merihädässä, auta minua nytkin
ja näytä minulle jokin merkki."
Samassa antoi Zeus ukkosensa jyristä ja heti kuuli Odysseus toisenkin
hyvän enteen. Läheisessä myllyhuoneessa, jossa aina kaksitoista naista
yötä päivää oli jauhamassa, kuului jauhavan naisen ääni:
"Oi, Zeus, kaikkien jumaltenkin isä. Korkeudessasi annoit ukkosen
jyrähtää. Jollekin ihmiselle se oli merkkinä, olkoon minullekin. Älä
salli kosijain enää huomenna täällä asustaa. Polveni väsyvät ainaisesta
jauhamisesta. Olkoon tämä heidän viimeinen elinpäivänsä!"
Odysseus iloitsi kuullessaan sekä jyrähdyksen että naisen sanat.
Jo saapuivat saliin palvelijattaret, sytyttivät tulen ja järjestelivät
kaikki kuntoon. Jumalainen Telemakoskin heräsi, pukeutui ja astui
Eurykleian luo kysyen, onko vierasta hyvin kohdeltu.
"Oma syynsä on, jos vuode oli epämukava. Parempaa hän ei huolinut.
Ruokaa ja viiniä hän kyllä sai mielin määrin", vastasi uskollinen
vanhus, kiirehtien samalla neitosia jouduttamaan puhdistustöitään,
sillä tänään kosijat saapuisivat tavallista aikaisemmin. Kukin riensi
tehtävilleen. Jo läheni Eumaioskin tuoden kolme parasta syöttösikaa.
Hän kääntyi ystävällisesti Odysseun puoleen kysyen, saiko hän jo
osakseen parempaa kohtaloa kuin eilen.
"Jumalat heidän röyhkeytensä kostakoot", vastasi Odysseus.
Samalla läheni Melantioskin, vuohipaimen, tuoden tullessaan parhaat
vuohet. Hän ei malttanut taaskaan olla pilkkailematta vierasta:
"Vai täällä sinä yhä vetelehdit, laiskuri! Laita jo luusi täältä! Me
emme taida selvitä toisistamme ilman perinpohjaista tappelua."
Odysseus ei huolinut vastata moiseen puheeseen, nyykäyttihän vain
merkitsevästi päätään. Jo astui sinne Filoitioskin, kolmas paimen,
ajaen myöskin uhkeita tavaroita palatsiin. Hän läheni Eumaiosta
kysellen:
"Ken on tuo vieras kulkija, mistä maasta ja mitä sukua? Miesparka!
Muodoltaan hän on kuin kuningas. Mutta useinhan jumalat ottavat
näiltäkin onnenpäivät."
Hän läheni Odysseuta, tarttui hänen käteensä ystävällisesti virkkaen:
"Terve sinulle, vieras! Sinua katsellessani nousee kyynel silmääni,
sillä muistan jaloa isäntääni. Kenties hänkin kiertelee parast'aikaa
risoissaan ventovieraita maita. Jos hän taas Hadeessa jo on, säälin
häntä vielä enemmän. Sellaista isäntää oli ilo palvella. Jo olisinkin
aikoja sitten täältä lähtenyt, noitten korskeitten kosijain parista
poistunut toisille maille, ellen yhä odottaisi Odysseun paluupäivän
koittoa."
"Viisas näyt olevan, paimen", Odysseus vastasi. "Siksipä sinulle
sanonkin ja sanani valalla vahvistan: ennenkuin täältä tänään lähdet,
olet näkevä Odysseun palaavan ja kovasti kosijoille kostavan."
Lehmipaimen virkkoi silloin:
"Zeus sanasi toteuttakoon!" Ja uskollinen Eumaioskin yhtyi toivomukseen
kaikesta sydämestään.
Näiden uskollisten palvelijain siinä keskustellessa suunnittelivat
kosijat, miten surmata Telemakos. Mutta silloin lensi siitä ohitse
kotka, kynsissään vapiseva kyyhky.
"Siinä oli enne", Amfinomos virkkoi. "Aikeemme ei tule onnistumaan.
Käykäämme ennemmin aterioimaan."
Toisetkin siihen yhtyivät ja joukko painautui saliin. Odysseulle
Telemakos osoitti istuimen aivan ovensuussa ja virkkoi:
"Kas tässä viiniä! Istu siinä rauhassa. Tämä ei, näes, ole mikään
ravintola, vaan Odysseun talo, jossa minä nyt olen isäntänä. Ja te
kosijat, antakaa vieraamme istua rauhassa, ettei tappelua synny."
Kiukuissaan purivat kosijat huulta kuullessaan Telemakon sanat ja
Antinous sanoi:
"Ei ole helppoa kuulla noin rohkeita sanoja, mutta kärsikäämme, kunnes
Zeus toisin päättää."
Kotvan aikaa kului rauhassa, mutta jo alkoi taas kuulua pilkkasanoja ja
samelainen, upporikas Ktesippos ilkkui:
"Onhan oikeus ja kohtuus, että Telemakon vieraat saavat mitä muutkin
vieraat. Minäkin annan tälle lahjani."
Ja sen sanottuansa hän tarttui härän reisiluuhun ja heitti sen kohti
Odysseuta, joka kuitenkin ennätti väistää. Harmistuneena huudahti
silloin Telemakos:
"Sinun onneksesi se ei osunut, muuten olisi peitseni sinut lävistänyt
ja isäsi olisi saanut häitten sijasta valmistaa sinulle hautajaisia.
Eikö se teistä riitä, että omaisuuteni tuhlaatte, pitääkö
teidän solvata vieraitanikin. Soisin teidän ennemmin onnistuvan
murhahankkeissanne minua vastaan, kuin tahtoisin nähdä ainaista
ilkitöitten harjoitusta."
Kaikki vaikenivat, mutta pian virkkoi Agelaos:
"Älköön teistä kukaan pahastuko Telemakoon sanoista. Mutta tahtoisin
häntä itseään tekemään lopun tästä. Kosk'ei ole enää vähintäkään toivoa
Odysseun paluusta, olisi tietysti selvintä, että Penelope heti
valitsisi puolison itselleen, silloinhan sinä, Telemakos, saisit yksin
rauhassa hoitaa omaisuuttasi."
Telemakos vastasi siihen:
"En ole estellyt äitini avioliittoa, päinvastoin saisi hän vielä
runsaat lahjatkin. Mutta jumalat varjelkoot minua karkoittamasta häntä
kodista vastoin tahtoansa."
Atene herätti heissä silloin naurun halun, ja kaikki kosijat alkoivat
nauraa luonnotonta naurua kasvot vääntyneinä ja kyynelten valuessa
silmistä.
Silloin alkoi tietäjä Teoklymenos:
"Oi, ihmisparat, mitä nyt tuleekaan tapahtumaan. Katsokaa, pimeys
leijailee ympärillänne, kyyneleet silmistänne vierivät, oi, seinät ovat
veren tahraamat, tuskan huutoja kuuluu ja katsokaa, katsokaa, eteinen
on varjoja täynnä, piha samoin ja kaikki kiirehtivät Hadesta kohti!
Katsokaa, oi näettekö, aurinko on sammunut, murhan pimeys peittää
kaiken!"
Kosijat nauroivat yhä makeammin ja Eurymakos virkkoi:
"Tuo vieras on hullu! Taluttakaa hänet ulos valoon, koska täällä on
niin pimeä olevinaan."
"Terveet ovat jalkani, minulla on pari silmiä, samoin korvia, osaan
itsekin ulos ja lähdenkin heti, sillä kohta on jokaisen teidän hetkenne
lyönyt", lausui tietäjä, lähtien pois ystävällisen Peiraion luo.
Kosijat yhä nauroivat ja eräs heistä sanoi:
"Jopa sinulla on huono vieras-onni, Telemakos-parka. Toinen vieraistasi
on tuollainen rääsyläinen, toinen taas hullu. Tekisit viisaammin, jos
panisit molemmat laivaan ja veisit sikelien luo, siellä maksetaan
tuollaisista rahaa."
Näin ilkkuen nauttivat kosijat uhkeata aamiaistaan aavistamatta,
minkälaisen illallisen Odysseus Atenen avulla heille tulisi
valmistamaan.