Aamun valjetessa oli Telemakon laiva saapunut Itakan rantaan.
Aterioituaan kehoitti Telemakos laivaväkeään menemään kaupunkiin, itse
hän aikoi ensin katsella maitaan ja vasta illan suussa tulla toisten
luo.
"Mutta, poikani, minne minä menen, äitisikö luo?" kysyi Teoklymenos.
"Älä äitini luo, siellä ei sinun hyvin kävisi", virkkoi Telemakos.
"Kosijat ovat ylpeitä eikä äitini itse näyttäydy, hän vain huoneissaan
kutoo kangastaan. Mutta mene Eurymakon luo, hän on kosijoista paras ja
kansakin häntä kunnioittaa."
Samassa lensi keskustelevien pään päällitse haukka pitäen kyyhkyä
kynsissään. Se leijaili siinä hetken, sitten se alkoi repiä kyyhkyä,
niin että höyhenet lentelivät ilmassa. Teoklymenos tarttui silloin
Telemakoa käsivarteen, veti hänet syrjään ja selitti:
"Katso, tuo lintu oli jumalain lähettämä ja se merkitsee, ettei teidän
vertaisianne Itakassa ole, vaan että te tulette siellä aina kuninkaina
hallitsemaan."
"Ennustuksesi toteutukoon", virkkoi Telemakos. "Ja jos niin käy, tulet
varmasti nauttimaan sekä ystävällisyyttäni että anteliaisuuttani."
Ja matkalla seuranneelle ystävälleen Peiraiolle hän sanoi:
"Peiraios, olet kaikessa mieleni mukaan tehnyt, tee nyt vieläkin. Ota
luoksesi tämä vieraamme ja kestitse häntä kuni omaa vierastasi siihen
asti kuin palaan."
Saatuaan suojattinsa täten taattuun paikkaan läksi hän astumaan Eumaion
majaa kohden.